16.7.2008 – 30.7.2008
Vuorossa oli jo viides reissu prätkillä ulkomaille. Tällä kertaa matkakohteeksi valittiin Alpit, koska siellä ei olla päästy hyvillä keleillä vielä ajelemaan. Tarkoituksena oli myös ajaa Reinin laakson ja Schwartzwaldin läpi sekä käydä Hockenheimissa katsomassa formuloita. Formulakokemus oli kaikille ensimmäinen livenä ja mikä olisikaan parempi kausi aloittaa, kun kaksi suomalaista kisailee lähtökohtaisesti joka skabassa voitosta. Keskiviikkona 16.7.2008 oli lähdössä kahdeksan henkeä ja seitsemän pyörää Superfastilla Rostockiin. Kaksi kyytiläistä tulisi myöhemmin lentäen Frankfurtiin ja edelleen junalla Karlsruheen. Kyseessä ei taaskaan ollut varsinainen röhnösikamatka, koska mukana oli taas ”parempia” puoliskoja ja kymmenen hengen ryhmästä matkassa oli vain kolme sikaa: Karri, Peki ja Sami.
| pvm | mistä | mihin | km |
| 16.7.2008 | Vantaa | Helsinki | 20,4 |
| 17.7.2008 | Rostock | Hannover, Sehnde | 326,1 |
| 18.7.2008 | Hannover, Sehnde | Karlsruhe | 469,2 |
| 19.7.2008 | |||
| 20.7.2008 | |||
| 21.7.2008 | Karlsruhe | Lindau im Bodensee | 335,6 |
| 22.7.2008 | päiväretki Alpeille | 444,3 | |
| 23.7.2008 | |||
| 24.7.2008 | Lindau im Bodensee | Bingen am Rhein | 436,0 |
| 25.7.2008 | Bingen am Rhein | Münster | 332,7 |
| 26.7.2008 | Münster | Gremmersdorf | 459,2 |
| 27.7.2008 | Gremmersdorf | Kristianstad | 401,7 |
| 28.7.2008 | Kristianstad | Norrköping | 461,0 |
| 29.7.2008 | Norrköping | Tukholma | 176,0 |
| 30.7.2008 | Helsinki | Vantaa | 20,7 |
| kilometrit: Suzuki GSF 650 S Bandit | 3882,9 | ||
Keskiviikko 16.7.2008, Vantaa – Helsinki, 20,4 km
Matkakuume alkoi nousta vasta eilen duunin jälkeen, kun pakkaustouhut ja loma alkoivat. Sitä ennen ei juuri ollut odotuksia reissusta. Peki oli hoitanut laivojen varaukset ja kämpän Karlsruhesta. Sutinen tilasi formulaliput ja varasi majoituksen Hannoverista. Kari järjesti majoituksen Lindausta. Oma osuus järjestelyistä jäi siis pariin sähköpostiin, nettisurffaukseen ja majapaikkojen ehdottamiseen. Green card tuli ihan itse etukäteen hoidettua, mutta muuten sitä oli aika lailla vapaamatkustajana.
Lähtöpäivän aamusta oli tutusti pienen pientä kankkusta päällä. Pakkauksen viimeiset silaukset sujuivat siitä huolimatta jouhevasti ja kerrankin tuli otettua sopivan vähän vaatetta mukaan. Iltapäivästä ripotti vähän vettä, mutta päätin kuitenkin lähteä matkaan farkuissa ja tennareissa. Ajosaappaat ja –housut tulisivat laivamatkan ajan laukuissa. Kuuden jälkeen lähdin himasta ajelemaan ja ajoin Tammiston Mäkkärille, jossa koko muu matkaan lähtevä ryhmä odotteli. Sieltä ajeltiin hiljaisessa liikenteessä ja kirkastuneessa, upeassa kelissä Länsisatamaan.
Peki ja Sari kävivät hoitamassa meille liput tiskiltä ja päästiin näppärästi jonojen ohi ja melkein saman tien myös ensimmäisinä laivaan. Kerrankin laivahomma meni täydellisesti nappiin. Kamat oli pakattu sopivasti ja minuutissa pyörä oli sidottu ja laivakamat repussa mukana. Ei tullut edes hikoiltua lastaustouhuissa, joka on poikkeuksellista. Pyörän sitomiseen alkaa olla aika hyvä rutiini ja Superfastin liinatkin olivat erinomaiset. Vallattiin laivalla lepohuoneesta paikat ja vietiin osa rojuista säilytykseen, jonka piti olla lukollinen. 20 yli kahdeksan oltiin jo raikkaana bissellä.
Ilta meni perinteisesti. Istuttiin enimmäkseen baarissa bisseä lipittämässä. Vaihteluna oli toki lonkeroa ja välillä innostuttiin ottamaan napsujakin. Piti ottaa pieni suojakänni lepohuoneen lattialla nukkumisen takia. Äijien kanssa käytiin saunomassakin. Ilta kävi poikkeuksellisen kalliiksi, kun kauppa ei ollut auki ja kaikki juomat olivat baarihintaan. Ja sitä meni. Osa porukasta riekkui kai lähemmäs kuutta, itse menin neljän kieppeillä nukkumaan. Lauloivatkin kuulemma ankarasti.
Päivän kohokohtia: reissuun pääseminen mahtavaa, onnistunut pakkaus ja pyörän tehokas sitominen laivaan
Torstai 17.7.2008, Rostock – Hannover, Sehnde 326,1 km
Karhea aamu lepotilan jakkaroiden välissä. Tuli kuitenkin nukuttua olosuhteista huolimatta lähemmäs kahtatoista. Päivä laivalla oli tolkuttoman kypsä. Tapettiin aikaa trivialia ja korttia pelaamalla. Kokista meni ja kaikenlaista pientä purtavaa. Välillä vähän elpymistä ja mainio pasta-ateria a’la cartessa. Ennakko-odotuksien vastaisesti laiva tuli vasta iltakymmeneltä Rostockiin. Varauksen mukaan oltaisiin oltu kasilta perillä, mutta näin ei valitettavasti ollut. Päästiin ajoissa autokannelle ja oltiin valmiina painamaan suoraan motarille ja kohti Lübeckia, Hampuria ja Hannoveria.
Laivasta tullessa ulkona tuli kuitenkin snadisti vettä ja pysähdyttiin heti laittamaan vähän sadesuojia päälle. Sitten ajettiin pimeää motaria noin 90 kilsaa ekalle huoltsikalle. Vettä tuli lopulta vaan pari ripausta ja oli ihan kiva keli ajaa. Pimeässä ajaminen tuntui oudolta, kun sitä ei ole juuri tullut tehtyä. Karri kanssa odoteltiin muuta ryhmää kymmenisen minuuttia matkavauhtien ollessa vähän erilaiset. Tässä vaiheessa onnistuttiin jo hävittämään Olli matkasta.
Toinen pätkä oli noin 80 kilsaa Hampuriin vievälle tielle. Ollikin löytyi matkalla motarin varresta odottelemasta. Lyhyt paussi, taas 80 kilsaa ja lyhyt paussi. Oli todella sysipimeää ja muutaman kerran tuli pari pisaraa. Hampurin kieppeillä liikennettä oli kuitenkin vähän enemmän ja autoista tuli ihan hyvin valoa. Tauolla zoomattiin loppuryhmä ajamassa huoltsikan ohi ja ajettiin ne liikkeelle päästyämme melko nopeasti kiinni. Loppumatkalla pidettiin vielä yksi pieni tauko ja sen jälkeen tultiin lopputaival letkassa Hannoverin kupeeseen Sehndeen.
Karilla oli pyörässä navigaattori ja sen avulla löydettiin Sutkun varaama majatalo varsin kivuttomasti. Oltiin perillä majatalon ainoina asiakkaina puoli kolmen maissa yöllä. Karin ja Pekin oli ensin tarkoitus jatkaa suoraan Hannoveriin, mutta pojat päättivät jostain kumman syystä kuitenkin jäädä samaan majoitukseen. Ihan fiksu veto. Majatalo (Pension 29, Müllinger Str 89, Sehnde) oli varsin miellyttävä ja huoneet olivat erittäin siistit. Poikien kesken otettiin vielä parit iltakaljat ja turistiin pimeällä ajamisesta. Vähän ennen neljää nukkumaan.
Päivän kohokohtia: pimeässä perille pääsy, loistava majoitus ja iltakalja
Perjantai 18.7.2008 Hannover, Sehnde – Karlsruhe 469,2 km
Brekkari oli sovittu kymmeneksi. Oli vähän nuutunut olo aamusta, mutta kai se siitä. Yöllä oli ripotellut vettä ja keli vaikutti pilviseltä vielä aamullakin. Aamupala oli fantastinen ja se nautittiin katetulla terassilla puutarhan ympäröiminä. Loistava palvelu ja hieno fiilis. Aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen kevyessä sateessa jo puoli yhdentoista maissa. Ajettiin ensin viitisenkymmentä kilsaa tankille. Ilma kirkastui ja oli mahtava fiilis ajella. Päätettiin Karrin kanssa lähteä ajelemaan vähän ripeämmin ja Sari peesasi meitä.
Seuraava taival tultiin huomattavasti nopeammin – satakunta kilsaa Kasseliin. Huoltsikalla tarjoiltiin alkoholitonta Warsteineria ja otettiin yhdet sellaiset. Outoa ottaa bisukka kesken ajopäivän. Seuraavan taipaleen alussa oli pitkä tietyö, jossa oli vielä peräänajo. Ruuhkat olivatkin sen mukaiset. Puikkelehdittiin aluksi kaistojen välissä ja porukka teki ihan hyvin tilaa. Lopulta siirryttiin kuitenkin ajamaan pientareelle. Tietyön jälkeen ajettiin taas kohtuullista haipakkaa 70 kilsaa bratwurstilounaalle. Kahvia ja limua kyytipojaksi ja fiilis oli taas erinomainen. Alkoi päästä taas reissuelämän makuun. Kello oli tauolle tullessa puoli kaksi. Loppuporukka ajeli varttia myöhemmin ohi ja pähkäiltiin niiden olevan menossa seuraavalle huoltsikalle.
Ajettiin kymppi muiden perään ja löydettiin ryhmä Mäkkäriltä. Sari jäi niiden ryhmään ja Karrin kanssa paineltiin kaksistaan edeltä kohti Karlsruhea. Ajettiin ensin 60 kilsaa pikaiselle tankille ja edelleen kohti Frankfurtia. Kerrassaan komeaa baanaa ajaa. Liikenne lisääntyi Frankun kupeessa aika rutosti, mutta veti silti todella hyvin. Tultiin Frankun ohi jonkun matkaa ja pidettiin huoltsikalla pidempi stoppi. Karlsruheen oli noin 90 kilsaa ja kello oli tulossa neljä.
Vika ysikymppinen olikin oma lukunsa. Mannheimin ympäristössä liikenne sujui välillä kelvollisesti, mutta välillä seisahtui täysin ilman mitään näkyvää syytä. Runsaat liittymät, Hockenheimin skaban takia suurempi määrä autoja ja kiihdyttelyn ja jarruttelun aiheuttama hissiliike tekivät ajamisesta aika mielenkiintoista. Piti skarpata huolella. Ajeltiin ruuhka-ajat pientareella ja välillä yritettiin kiihdyttää vasenta kaistaa. Aikamoista poukkoilua. Tultiin kuitenkin Karlsruheen viiden kieppeillä ja etsittiin hetki hotellia.
Hotel Santo löytyi ja päästiin sujuvasti tyylikkään neljän tähden hotellin huoneisiin ja suihkuun hikisen päivän jälkeen. Keli oli lämmennyt selkeästi Frankun jälkeen ja ilmassa alkoi olla eteläistä hohkausta. Karrin kanssa oltiin kuuden maissa valmiina kaljalle eikä muista kuulunut. Otettiin aulabaarissa kylmät bisset ja lopulta puoli seiskan maissa loppuryhmä tuli melko uupuneina paikalle. Ruuhkat olivat ilmeisesti vielä pahentuneet.
Kun koko porukka oli asettunut ja siistiytynyt, mentiin porukalla ensin aulabaariin. Todettiin nopeasti, että meidän hotellissa on jonkinlainen transujen kokoontuminen. Toinen toistaan karumman näköisiä tapauksia valui hotellin ravintolaan. Isoja korstoja mekoissaan. Päätettiin mennä muualle syömään ja käytiin lopulta naapurin pizzeriassa rouhimassa hyvät ja edulliset murkinat.
Sitten käveltiin vähän kylillä ja otettiin parit oluset. Hotellilla oltiin jo ennen puolta yötä. Ikä alkaa painaa, mutta toisaalta formuloihin pitäisi lähteä aamulla ennen kymmentä. Hotellille palatessa oli transujen bileet kuumimmillaan. Kun olin saanut haettua respasta huoneen avaimen katse maata viistäen, oli pakko ottaa huoneessa shokkiin ja unilääkkeeksi minibaarista vielä pieni viinipullo.
Päivän kohokohtia: hienot motarit, kovaa ajo, perille tulon fiilis
Lauantai 19.7.2008
Ysin paikkeilla ylös sängystä. Keli oli taas vähän pilvinen. Haettiin kaupasta ja asemalta eväitä ja siirryttiin 10.25-junalla Hockenheimiin. Kari hommasi meille ansiokkaasti liput molemmille päiville edestakaisin ja saatiin kai jotain ryhmäalennustakin. Junassa öykkäröinyt anarkistiryhmä aiheutti vähän ohjelmaa, mutta puolen tunnin matka meni kuitenkin aika leppoisasti lähinnä eväistä nauttien.
Hockenheimissa päästiin juna-asemalta saman tien parin kilsan matka dösällä radan kupeeseen. Siellä kierreltiin pari tuntia, että saimme liput haettua noutopisteestä ja sitten etsittiin omaa Parabolika Stehtplatzia. Tissuteltiin hissuksiin ja ihmeteltiin kovasti formuloiden hurjaa vauhtia. Meidän suoralla vauhti nousi pitkälti yli kolmensadan. Ilman Kangaroo-vuokralaitetta – kannettavaa online-tulospalvelupäätettä – ei olisi ollut hajuakaan tilanteista, mutta siitä nähtiin Heikin tulevan aika-ajoissa kolmanneksi ja Kimin kutoseksi. Tulos oli pieni pettymys. Meillä oli iso Suomen lippu heilumassa ja sitä kuvattiin kovasti.
Ajon jälkeen katsottiin tovi GP2:sten kisaa pääkatsomosta ja sitten vietettiin muutaman lasillisen verran ravintolateltoilla. Niiden jälkeen käytiin shoppailemassa ja siirryttiin dösällä asemalle ja edelleen täpötäydessä junassa Karlsruheen. Asemalla otettiin vielä neuvoa-antavat ja päädyttiin menemään kaupan kautta hotellille. Pestiin formulapölyt pois. Pieni humala oli jo päällä ja väsyttikin aikalailla, mutta mentiin vielä porukalla syömään. Tuli haukattua erinomaiset schnitzelit (320-grammainen) ja pöytään kannettiin vähän tiukempaakin juomaa. Oli sitten vähän tanakampi ilta.
Päivän kohokohta: formulatunnelman aistiminen
Sunnuntai 20.7.2008
Otettiin formuloihin sama juna kuin eilen. Juomat oli hommattu illalla ja safkaa aamusta asemalta. Homma oli jo tuttua ja löysimme hyvin omille mestoille. Alku radalla oli odottelua ja Porsche-cupia. Formuloiden esittelyn aikana tunnelma alkoi nousta ja lämmittelykierroksella melu olikin jo huumaava. Itse skaba meni suomalaisilta heikommin, sillä Heikki oli viides ja Kimi kuudes. Nähtiin kuitenkin molempien ohittavan livenä samalla kierroksella olleet kilpailijat.
Paluumatka Karlsruheen oli vähän tuskaisempi. Valtavat ruuhkat poistuvia ihmisiä, joten dösän sijaan kävelimme parin kilsan matkan asemalle. Junaakin odoteltiin pidempään, mutta kun se tuli niin me syöksyimme eilisiä anarkisteja kopioiden ykkösluokkaan ja päästiin istumaan täyteen ahdetussa junassa. Pariin päivään ei lippuja ole kyselty eikä kyselty nytkään. Istuimme ykkösluokassa kaikessa rauhassa.
Karlsruheen saavuttuamme muu porukka suuntasi hotellille, mutta me jäätiin Pekin kanssa ottamaan myöhemmällä junalla tulevat kyytiläiset vastaan. Frankfurtissakin oli ollut junien kanssa ongelmia ja niidenkin matka oli kestänyt. Illalla käytiin vielä porukalla naapurin hyväksi havaitussa pizzeriassa ja otettiin vielä bisset sen terassilla. Pähkäiltiin huomisen ajokuvioita. Porukka alkoi olla aika väsynyttä, joten mentiin kaikki ajoissa goisaamaan.
Päivän kohokohtia: F1-kisa ja silloisen puolison saapuminen reissulle
Maanantai 21.7.2008, Karlsruhe – Lindau im Bodensee 335,6 km
Aamusta virta oli täysin lopussa. Muutaman päivän juopotelu taisi painaa. Liikkeelle olisi kuitenkin päästävä. Puoli yksitoista oltiin valmiita baanalle, kun mittarikin näytti nollaa. Muu porukka oli menossa paikalliseen prätkätarvikeliikeeseen ja lähtivät ekaksi liikkeelle. Mä ajelin Sarpan kanssa ensin Rastattiin nuoruusaikojen futismatkan fiilistelyjen takia. Rastattista yhtä soittoa Baden-Badeniin, joka on kaunis kylpyläkaupunki aivan Ranskan rajalla. Keli alkoi pilvistyä ja sateen uhkaa oli ilmassa.
Seuraava taival oli Freudenstadtiin. Alku oli lumoavaa maisemaa hienossa laaksossa pienen vuorijonon ylityksen jälkeen. Gernsbach oli mieleenjäävin paikka, kuin pieni piparkakkukylä. Lopulta tuli vähän vettäkin ja ilma kylmeni aikalailla. Välillä ajettiin kohtuullisen korkealla. Tultiin Freudenstadtiin vähän yli yksi. Tankkaus ja vähän evästä; leipä ja kahvia. Oli kiva fiilis olla taas reissun päällä parin päivän aloillaan olon jälkeen. Laitettiin loppuryhmälle viestiä matkan etenemisestä.
Seuraavaksi ajettiin pienempiä väyliä Villingeniin. Viikonlopun riekkuminen vaati veronsa ja nyt alkoi väsy painaa. Lyhyt stoppi ja jaloittelu Villingenissa piristi ja jatkettiin isompia baanoja kohti Schaffhausenia. Sveitsin rajalla piti ostaa 40 CHF:n (n. 25 euroa) vinjetti eli tietullimaksu koko vuodeksi. Rajalta ajettiin hyvin opastettuja väyliä suoraan Rheinfallille eli Euroopan suurimmille putouksille – vesimäärältään suurimmille. Ilma oli kirkastunut ja upeata putousta ihastellessa tuli haalareissa jopa kuuma. Loppuryhmältä oli tullut viestiä ja olivat aikalailla perässä.
Ennen viittä lähdettiin kohti Bodenseetä. Laitettiin taas loppuryhmälle viestiä matkan jatkumisesta. Ajettiin Bodenseen etelärannan väylää ja matka eteni todella hitaasti. Kylää kylän perään, liikenneympyröitä ym. Onneksi liikennettä oli kohtuullisen vähän. Alkumatkan Reinin varsi oli hienoa maisemaa, Bodenseesta tuli etäisesti Balaton-järvi mieleen. Pidettiin matkalla pari pikaista stoppia. Yhdellä stopilla saatiin yhteys loppuryhmään ja olivat vielä puoli seiskan maissa Rheinfallilla. Neuvottiin ajamaan motaria pitkin Lindauhun rantareitin hitauden takia. Kämpällä olisi henkilökuntaa vain kymmeneen asti.
Me pääsimme lopulta sujuvasti kahden rajan yli Saksan puolelle ja suoraan Lindauhun ja Lindau-Inseliin. Hotelli-Garni Brrugger löytyi heti sillan jälkeen ja saatiin huone puoli kasilta. Loppuporukka oli tullut motaria pitkin paljon nopeammin ja oli ollut hotellilla jo puoli ysin paikkeilla. Idyllisessä Lindau-Inselissä illan ohjelmaan kuului ruokailu ja normaalit ruokajuomat. Yhdentoista paikkeilla paikat alkoivat sulkeutua ja porukka valui hotelliin.
Päivän kohokohtia: upeita maisemia Baden-Badenin jälkeen, Rheinfall, Lindau illalla
Tiistai 22.7.2008, päiväretki Alpeille 444,3 km
Herätessä olo oli aikalailla eilisaamua reippaampi. Illalla oli puhuttu päiväretkestä Liechtensteiniin ja edelleen Italian suuntaan. Keli ja fiilis ratkaisisivat. Hyvän ja erityisen ystävällisen aamupalan jälkeen porukka oli valmis päiväretkelle. Yöllä oli satanut, mutta nyt oli selkenemään päin. Joskin vielä vähän pilvistä. Kymmeneltä lähdettiin tien päälle. Ajoimme rantareittiä kohti Sveitsiä. Rantaväylä oli melko tukossa ja matka eteni todella hitaasti. Itävallassa gaso oli selvästi halvempaa, joten käytiin siellä tankilla.
Pienen mutkan ja ruuhkien takia meiltä meni tunti Sveitsin puolelle. Motari alkoi heti rajan jälkeen ja matka tuli joutuisasti kohti Liechtensteinia ja pääkaupunkia Vaduzia. Pienessä cityssä keskustaa ei meinannut löytyä. Saatiin lopulta pyörät parkkiin ja otettiin lounas ruhtinaan linnan varjossa. Safkan jälkeen porukka hajotettiin kahteen ryhmään. Toiset lähtivät kiertäen kohti Lindauta. Kari, Olli, Karri, Sari, Sarppa ja mä lähdettiin kohti Italiaa.
Vaduzista eteenpäin vuoret alkoivat toden teolla nousta. Churissa motari muuttui moottoriliikennetieksi ja maisemat muuttuivat kokoajan upeammiksi. Syviä laaksoja vuorten välissä, puroja, vuoristojärviä, tunneleita ja siltoja. Ennen Splügenia pidettiin lyhyt stoppi pienessä tihkusateessa. Seuraava taival oli Splügenpasse, joka oli 40 kilsaa huikeaa serpentiiniä. Korkeuserot olivat valtavat ja maisemat huikeita. Ylhäällä kädet palelivat, mutta lähestyttäessä Chiavennaa ilma lämpeni lähelle 30 astetta. Pilviä oli Italian puolella paljon vähemmän. Chiavennassa pysähdyttiin jo vähän uupuneina. Kello oli puoli neljä eli 40 kilsan matkaan meni lähemmäs kolme tuntia. Aika syheröä. Pidettiin Italiassa kevyt lounastauko. Pienen kylän pienen ravintolan terassilla ihmettelin viereisestä pöydästä kuuluvaa suomalaisten puhetta ja tutun kuuloista ääntä. Siellä istui jäätelöllä opiskelufrendi, joka oli kiipeilemässä Alpeilla. Ei kuulemma ollut pariin viikkoon törmännyt suomalaisiin, joten kohtaaminen oli melkoinen sattuma.
Seuraava taival St. Moritziin oli upeaa mutkapätkää ja hyväkuntoista serpentiiniä. Ilma viileni taas nopeasti noustessa. St. Moritzin jälkeen tuli vettä, mutta baanakin oli tasaisempaa. Suschin kohdalla käännyttiin Davosiin Flüelapassen kautta. Korkeutta oli enimmillään 2383 metriä, vettä ja rakeita satoi, tien varrella oli lunta ja oli todella kylmä. Maisemat olivat aika karuja ja ohuen ilman takia konekin esitti aavistuksen verran hyytymisen merkkejä. Davosiin laskeuduttiin aikalailla ja sinne saavuttaessa pyörittiin tovi huoltsikkaa etsiessä.
Tankin jälkeen otettiin sunnta Landquartiin ja heti ekaksi pysähdyttiin kivaan majataloon. Osa haukkasi, kaikki ottivat kuumat juomat lämmittelemisen takia. Kello oli tulossa jo kahdeksan ja hotellille oli vielä 140 kilsaa. Aika pitkä, mutta upea ajopäivä. Alkumatka lopusta tultiin rauhassa sateisella, hyvällä mutkabaanalla. Sitten tuli pitkä suora tunneli, joka ajettiin selvästi kovempaa läpi. Tunnelin jälkeen sade yltyi, tie muuttui vähän huonommaksi ja oudosta luonnonoikusta ilta-aurinko paistoi vastaan. Näkyvyys meni sateen ja vasta-auringon takia välillä aika nollaan ja homma meni aika mateluksi.
Viimeiset parikymppiä ennen motaria oli taas kuitenkin hyvää suoraa tietä ja kuurottainen sadekin hellitti hetkeksi. Lopputaival kohti Lindauta olikin melko nopea ja suorin reittikin löytyi aika ongelmitta. Haimme Lindauhun tullessa Shelliltä juomaa mukaan ja käytiin Mäkkärissä syömässä. Kello oli lähenemässä kymmentä, joten ravintoloista ei saisi enää safkaa. Viimeinen siirtymä oli ikävä ajaa sysipimeässä sateessa, mutta hotellille päästiin ehjinä. Toinen ryhmä oli ajanut vaan lyhyen lenkin Sveitsissä ja pojat olivat jo iloisessa myötäisessä. Me vaihdettiin nopeasti kuivat vaatteet ja koko ryhmä oli pian koossa naapurin baarissa parilla kaljalla. Baarin jälkeen istuttiin vielä hetki iltaa yhdessä huoneista.
Päivän kohokohta: Alpit, mutkatiet
Keskiviikko 23.7.2008
Välipäivä ajamisesta. Karri ja Kari tosin kävivät ajamassa 250 kilsan lenkin Itävallan Alpeilla. Me muut nautimme aurinkoisesta ja idyllisestä Lindausta. Muutamalla saattoi olla vähän kankkusta. Rento päivä; syömistä, shoppailua ja terasseja niin kuin lomalla pitääkin. Iltakin melko rauhallisesti, vaikka lähelle puolta yötä kukuttiinkin.
Päivän kohokohta: täydellinen relaaminen
Torstai 24.7.2008, Lindau im Bodensee – Bingen am Rhein 436,0 km
Ensimmäisiä todella hyvin nukuttuja öitä reissulla. Päivä näytti pilvettömältä, kun ennen ysiä mentiin brekkarille. Suuntana oli Bingen am Rhein ja matka tehtäisiin todennäköisesti kahdessa ryhmässä. Custom-porukka lähti varttia vaille kymmenen matkaan ja loppuporukka kymmenen kieppeillä. Ensimmäinen taival ajettiin Bodenseen pohjoisreunaa tunnin ja 20 minuuttia ja 70 kilsaa vaihtelevia teitä. Välillä oli pätkä motaria ja välillä ajeltiin kylien läpi. Keli oli aivan upea. Seisovia jonoja oli paikoitellen ja yritettiin ohitella niitä, mutta kapealla väylällä ei useinkaan mahtunut niin tekemään. Pidettiin tauko parkkialueella.
Seuraava taival oli pääasiassa motaria kohti Villingenia ja sitten maantietä hyvin kulkevassa jonossa tankille ja pikkusuolaiselle. Custom-ryhmä ajeli aseman ohi, kun tankattiin. Sitten ajettiin mahtavaa mutkatietä vajaa parikymppiä, ja customit olivat kahvilla tien varressa. Käytiin morjestamassa ja sovittiin näkevämme Ranskan puolella ekalla huoltsikalla. Meidän matka jatkui ja tultiin noin 60 kilsaa ruuhkaista väylää – enimmäkseen moottoriliikennetietä – kohti Ranskaa. Rajalla ruuhka helpotti, mutta Strasbourgiin menevällä väylällä oli taas vilkasta.
Löydettiin parin liittymän jälkeen huoltsikka, jossa pidettiin taukoa ja toivottiin muiden löytävän paikalle. Oltiin siellä kahden paikkeilla. Vietettiin Strasbourgin taukopaikalla lopulta melkein tunti, mutta loppuporukkaa ei kuulunut. Laitettiin viesti ja jatkettiin motaria kohti Ludwigshafenia. Pian Peki soitti, että olivat tulleet meidän jälkeen huoltsikalle ja ajaneet sitten Strasbourgin keskustaan.
Me jatkettiin motari loppuun Saksan rajalle ja melko pian rajan jälkeen maantiellä tuli tietyö vastaan. Kierrettiin tovi maaseudulla ja päädyttiin parin mutkan jälkeen taas motarille. Jouduttiin sielläkin tietyön takia ajamaan liittymäväli väärään suuntaan. Sitten toistakymppiä sujuvampaa ja Landaun jälkeen jaloittelutauko. Kello oli puoli viiden paikkeilla ja matkaa oli reilu satku jäljellä. Keli oli muuttunut melko tuuliseksi, mutta oli todella lämmin.
Viimeinen satku motarilla tuli ongelmitta. Bingenin itäliittymä löytyi Koblenziin vievältä motarilta. Kävin vielä kylässä tankilla ja ostettiin parit kylmät kaljat hotellille. Tuli hikoilun jälkeen – motarilla ajaessakin hikoili – tarpeeseen. Hotelli löytyi navigaattorilla helposti ja saatiin mopot sisäpihalle parkkiin. Huoneessa oltiin kuudelta.
Suihkun jälkeen siirryttiin Reinin varteen isolle terassille. Karri ja Sari kävivät urheasti juoksulenkillä. Custom-ryhmä saapui hotellille vartin yli seitsemän. Terassilla meni porukalla muutamat juomat todella lämpimässä illassa, kun ihasteltiin Reinin maisemia. Siitä siirryimme Bingenin pieneen kävelykeskustaan ja söimme intialaisten pitämässä restaurant cafe pizzeriassa illallisen. Annosten taso vaihteli aikalailla, jotkut olivat tyytyväisiä, toiset vähemmän. Safkan jälkeen pidettiin vielä tuopillisen neuvottelut ajamisesta ja loppumatkasta. Ja hotellilla jatkettiin sumplimista kartan kanssa puoleen yöhön.
Päivän kohokohta: Reininlaakson auringonlasku
Perjantai 25.7.2008, Bingen am Rhein – Münster 332,7 km
Taas hyvin nukuttu yö ja ysiltä brekkarille. Keli oli taas vähän pilvistynyt. Aamupalalla eka ryhmä sanoi lähtevänsä liikenteeseen ja suuntasivat pian ysin jälkeen linnojen kautta St. Gooriin. Karrin ja mun ryhmä lähti liikkeelle klo 10 ja kelikin oli sopivasti kirkastunut. Ajettiin nopeasti upeaa jokimaisemaa 30 kilsaa St. Gooriin ja löydettiin muu porukka heti lauttarannasta. Siirryttiin Reinin yli lautalla Loreleyn puolelle.
Lautalta ajettiin muutama kilometri Loreleyn nähtävyyspaikalle. Näköalapaikka oli ihan hieno, mutta haalareissa siellä oli aika kuuma tallustella. Kaikkeen käkkimiseen meni runsaasti aikaa, mutta saatiin hienot kuvat otettua. Sieltä ajettiin joen itärantaa Koblenziin ja pyörittiin tovi keskustan helteessä. Sitten mentiin toisen puolen näköalapaikalle, jossa olisi pitänyt kävellä parkkikselta taas helteessä aikamoinen matka. Jatkoimme saman tien mopoilla viereiselle huoltsikalle. Kello tuli jo yksi ja matka oli edennyt vasta 80 kilsaa. Ei hyvä.
Tehtiin reittisuunnitelma. Porukka hajotettiin taas kahteen ryhmään ja päätettiin ajaa motaria Bonnin kautta Kölniin ja edelleen Dortmundiin ja Münsteriin. Se olisi päivän maali ja matkaa olisi noin 250 kilsaa. Kari jäi customien ryhmään ja me muut ajettiin takaisin päin motarille ja sitten kohti Kölniä viitisenkymppiä ripeästi. Pysähdyttiin taukopaikalle ja tsekattiin Kölnin alueen liittymäkarttaa.
Seuraavalla pätkällä alkoi sitten elämän isoin ruuhka. Yritettiin alkuun ajaa kaistojen keskellä ja sitten välillä pientareella paahtavassa helteessä. Päästiin kuin päästiinkin tietyön ja Kölnin alueen runsaan liikenteen aiheuttaman ruuhkan läpi ja tultiin taas parikymppiä ripeästi seuraavan tietyön alkuun. Jonon iskiessä taas vastaan mentiin tankille. Nestehukka oli valtava ja litra vettä meni parilla huikalla. Tuli viestiä loppuryhmältä, että Sutiselta oli hajonnut pakoputki ja kytkinvaijerinkin kanssa oli ongelmia.
Loppusatanen ajettiin jouhevasti. Matkalla oli yksi tietyö- ja yksi kolariruuhka. Pikkuhiljaa alkoi autobaanatouhu vituttaa ja nestehukan aiheuttama uupumuskin oli aika kova. Tultiin Münsteriin viiden jälkeen ja tovin pyörimisen jälkeen parkkeerattiin kävelykadun päähän. Tokasta hotellista saatiin Karrin kanssa hommattua tuplahuoneet 85 eurolla. Haettiin vikoilla voimilla mopot ja raahattiin kamat huoneeseen. Toinen porukka oli saanut Sutisen putken ja vaijerin jonkinlaiseen kuntoon ja tulisivat myös illaksi Münsteriin. Pakoputkeen rautalankaviritys ja kytkimeen välttävä vaijeriviritys.
Käytiin suihkun jälkeen asemalla terassilla. Olli oli ollut ottamassa huikkaa tuopistaan, mutta hyväili sitä vielä hetken nautiskellessaan. Totesi ekan huikan aina ajon jälkeen olevan paras ja halusi vähän nautiskella. Terassin jälkeen etsittiin vanha kaupunki ja haettiin sieltä sopivaa ruokapaikkaa. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme viimein baarin, josta saisi myös safkaa. Yllättäen paikassa oli suomalainen tarjoilija, vantaalaislähtöinen Nora, joten saimme mainiota palvelua omalla kielellä.
Annokset olivat mainiot. Safkan loppupuolella kuulimme, että loppuryhmä oli saapunut hotellille suunnilleen vartin yli kasi. Siitä ryhmästä vain Peki tuli baarille. Raskas päivä ongelmineen oli vienyt mehut porukasta. Me istuttiin iltaa vähän pidempään ja kosteammin.
Päivän kohokohtia: ruuhkista selviäminen, hilpeä illallinen
Lauantai 26.7.2008, Münster – Gremmersdorf 459,2 km
Puoli kymmeneltä ylös surkeasti nukutun yön jälkeen. Lähtö venyisi mittarin mukaan ainakin yhteentoista. Custom-porukka oli etsimässä Sutkulle oikeata kytkinvaijeria, mutta ei löytänyt sopivaa. Porukka lähti kuitenkin liikenteeseen yhdentoista kieppeillä motaria kohti Bremeniä. Olli, Karrin ja mun ryhmä päästiin lämpimään keliin tien päälle varttia myöhemmin.
Ajettiin hissuksiin maantietä pitkin Osnabrückiin. Paljon kivempi ajella kuin motarilla. Päätettiin ajaa Bremeniin asti maanteitä pitkin. Edelleen hiostavan kuuma keli, vaikka pilviäkin oli. Kari osui sattumalta polttimon ostoreissultaan Osnabrückista letkaan mukaan ja ajettiin edelleen hienoa moottoriliikennetietä kohti Diepholtzia. Lämpöä oli mittarin mukaan 32 ja hiljalleen vähätkin pilvet katosivat.
Tultiin tankin ja pienen breikin kautta suoraan Hampuriin vievälle motarille ja pidettiin pidempi lounastauko. Kello oli puoli neljä ja matkaa tavoitteena olleeseen Travemündeen reilu 160 kilsaa. Matka oli edennyt hitaasti, vaikka tie oli hyvää. Välillä joutui kuitenkin hiljentämään kyliin ja pysähdeltiinkiin tiiviimmin. Autobaana eteni taas hyvää 130 kilsan matkavauhtia Hampuriin asti, kunnes iski 16 kilsan ruuhka. Ajettiin sujuvasti piennarta ja pidettiin huoltsikalla juomatauko.
Päästiin ruuhkan ohi ja ajettiin kohti Lübeckia. 60 kilsaa ennen Travemündea custom-ryhmä liittyi sopivasti jonon jatkoksi tankilta. Tultiin sen jälkeen vähän hitaammin jonkin matkaa jaloittelemaan hetkeksi. Loppumatkalla otettiin vielä tankit täyteen ja ajettiin hissuksiin Travemünden ytimeen. Kello oli siellä pysähdyttäessä kymmentä yli kuusi. Sitten alkoivat ongelmat majoituksen kanssa.
Travemünde oli aivan tukossa purjehduskilpailun takia, Timmerdorfen Strand ja Schardeutz rantakohteina myös täynnä. Edelleen Eutinissa oli täyttä. Porukalla alkoi olla väsy ja nälkä eikä majoituksen löytymisestä ollut tietoakaan. Paska fiilis alkoi valtaamaan alaa, mutta Kari oli ainoa sitkeä ja nokkela. Se soitti vaimolleen, joka oli himassa netin ääressä ja tiukalla ohjeistuksella saatiin varattua hotelli läheltä Oldenburgia. Sieltä olisi näppärä matka lautalle Tanskaan eli se oli täydellisesti matkan varrella.
Majoitusta järjestettäessä osa porukasta ajoi hätäisinä Mäkkäriin, joten käytiin antamassa niille ajo-ohjeet ja tultiin kahdessa ryhmässä mielenkiintoiseen motarinvarsihotelliin – Hotel Gremmersdorf Zum Grünen Jägeriin – jossa oltiin ysin jälkeen. Huoneet olivat varsin vaatimattomat, maan alla, erillisessä rakennuksessa ja maksoivat rapeat 95 euroa. Mäkkäriporukka tuli, kun siirrettiin mopoja katokseen. Karri kävi vielä tekemässä pyörällä ilman laukkuja lenkin. Sai kuulemma isolla Banditilla huipuiksi 230 km/h.
Oltiin hyvissä ajoin ennen kymmentä hotellin raflassa, jonka keittiö sulkisi kymmeneltä. Me Mäkkärin väliin jättäneet söimme tuhdit ateriat. Safka oli vähän ylihinnoiteltu, mutta sai kelvata. Safkassa ei ollut moittimista, mutta paikan bisse oli väljähtynyttä. Safkatessa meni puolille öin, jonka jälkeen tuli mentyä suoraan nukkumaan.
Päivän kohokohta: majoituksen löytyminen ongelmien jälkeen
Sunnuntai 27.7.2008, Gremmersdorf – Kristianstad 401,7 km
Ysiksi brekkarille. Tänään on tavoitteena Ystad ja ajaa Tanskan salmen yli siltaa pitkin. Käytiin brekkarin jälkeen Pekin kanssa heittämässä Karrin eilisen innostamina lenkki motarilla ilman laukkuja. Sain pikkurosvolla mittariin nipin napin 200, Pekilla taisi jäädä vajaaksi Karrin pyörällä. Sen jälkeen pyörien pakkaus ja vartin yli 10 suunnaksi Puttgarden. Keli oli taas pilvetön ja kuuma. Ajettiin sujuvassa jonossa Puttgardeniin ja siellä käytiin valtavan kokoisessa Border Shopissa. Laivaan tehty tax-free-myymälä oli melko edullinen, kun kolme litraa kelvollista punkkua sai alle 7 eurolla ja casen bisseä samaan hintaan.
Ostosten jälkeen mentiin jonottamaan lauttaa, jonka oli tarkoitus lähteä 11.45. Hintaa lautalle 44,50 €. Laivan lastaus oli konemaisen tehokas. Sitomismahdollisuuksia ei juuri ollut, mutta mä sain sentään omalla liinalla pyörää vähän kiinni. Ruotsalaiset sanoivat, että kannella pitäisi vahtia pyöriä. Tultiin kuitenkin kaikki ylös ja saatiin pöydät kannelta. Otettiin vajaan tunnin reissun aikana kalliit sumpit ja kuivat vielä kalliimmat sämpylät. Osa porukasta kävi välillä tsekkaamassa mopoja. Matkalla selvisi, että Ystadissa ei ole vapaita huoneita.
Tultiin Tanskan puolelle Rödbyhavniin tehokkaalla ulosajolla 12.45 ja ajettiin ekalle huoltsikalle pähkäilemaan majoitusta. Kari soitti taas kotiin toimeksiannon ja ajettiin noin 70 kilsaa hiljaista motaria tankille 110 kilsan matkavauhtia. Seuraavalle pätkälle vähän nostettiin vauhtia. Liikennekin lisääntyi lähempänä Köpistä, mutta sunnuntain takia ruuhkasta ei kuitenkaan ollut tietoa. Väsy alkoi painaa matkan aikana, mutta Ruotsiin vievä tunneli ja valtava silta herättivät tehokkaasti upeiden maisemiensa takia. Silta ja tunneli maksoivat 20 euroa. Sillan jälkeen pidettiin pidempi breikki. Peki tutun nokkelana totesi, että se iso silta on vasta tulossa. ”Ei tää ollut vielä se iso silta.” Pekin faktat Pekin faktoina, tuli taas todistettua. Selviteltiin Malmön kupeessa turisti-infosta seuraavaa majoitusta. Sutinen soitteli Skånen leirintäaluemökit läpi ja lopulta saatiin Vandrarhem Charlottsborgista Kristianstadista huoneet.
Neljän jälkeen lähdettiin ohituskaistatietä kohti Ystadia. 60 kilsaa tuli ripeästi läpi Skånen peltojen. Ystadissa ajettiin huoltsikalle ja osa porukasta jäi taas Mäkkäriin syömään. Karrin ja mun ryhmä tehtiin sightseeing Wallanderin Ystadiin ja sitten ajettiin 40 kilsaa kohti Kristianstadia. Sakot oli alkumatkasta lähellä ja loppupätkä ajettiin vähän rauhallisemmin. Venailtiin tien varressa loppuryhmää, mutta kun ei kuulunut, niin laitettiin viesti ja jatkettiin. Kristianstadin kulmilla oli sitten hapuilua ja pyörittiin tovi majapaikkaa etsiessä. Etsiessä löydettiin myös kateissa ollut loppuryhmä ja lopulta aika pyörimisen jälkeen myös Charlottsborgin campingalue ja Vandrarhem löytyi.
Perille tullessa kello oli jo seitsemän. Saman tien saatiin kuuden ja neljän hengen huoneet 250 kruunulla (n. 25 €) per lärvi ja otettiin pikaiset suihkut. Asettumisen jälkeen eka ryhmä lähti etsimään safkaa, kun muu porukka jäi leirintäalueelle. Käveltiin vajaa kilsa keskustan suuntaan ja löysimme oivallisen pizzerian. Sieltä sai tosin vain ykköskaljaa, mutta pizzat olivat hyvät. Einehtimisen jälkeen käveltiin takaisin majapaikalle ja istuttiin koko porukalla joku hetki iltaa majapaikan ulkopöytien ääressä.
Päivän kohokohta: tunneli ja silta Ruotsiin (vaikka Ruotsiin tulon fiilistely onkin ristiriitaista), illan istuminen penkeillä porukalla
Maanantai 28.7.2008, Kristianstad – Norrköping 461,0 km
Yllättävän hyvin tuli nukuttua, vaikka Olli oli samassa huoneessa. Customporukka + melkein-jo-morsiuspari Olli ja Kari lähtivät vartin yli ysi kohti Norrköpingiä ja sen pohjoista Scandicia. Peki oli varannut niille huoneet sieltä. Me loput lähdimme 9.45 samaan suuntaan ilman tietoa majoituksesta. Pidettiin Scandicia vähän tyyriinä pikaiseen yöpymiseen. Ajettiin ensin pieni pätkä tankille ja samalla saatiin majoitus hoidettua puhelimella ja sujuvalla ruotsilla Norrköpingistä.
Tankilta ajettiin taas noin kahdeksankymppiä ohi Karlskronan ja pidettiin pieni ruoka- ja jaloittelutauko. Safkaksi eilisen pizzan jämät. Tie oli enimmäkseen vaijerilla erotettua ohituskaistatietä. Ihan hyvää baanaa ajaa, jos ei ole liikaa liikennettä. Ruuhkalla jonot varmaan kypsyttäisivät mopolla, koska enimmäkseen ohitteluun ei ole mahdollisuutta. Tultiin edelleen noin 80 kilsaa Kalmariin perusbaanaa, aika mitäänsanomatonta taivallusta. Kalmarissa oltiin jo puoli yhden maissa, kropassa alkoi aistia pientä puutumista. Kalmarissa kahvi- ja jätskitauko.
Ja taas tultiin 70 kilsaa Oskarshamniin lyhyelle jaloittelulle. Kello oli puoli kaksi ja matkaa olisi vajaa 200 jäljellä. Samaa kypsää siirtymistä jatkui taas noin 90 kilsaa ohi Västervikin ja tankille ennen kolmea. Ruotsin itäinen ”rantaväylä” ei ollutkaan niin rantaväylä, kun merta ei juuri näkynyt. Oltiin kuitenkin hienosti aikataulussa ja seuraava stintti olisi jo kämpille.
Loppu tultiin sitten yhtä soittoa. Alku oli tyhjää väylää, mutta Söderköpingin kohdalla liikennettä alkoi olla tosissaan ja lisäksi polttava helle. Kierretttiin Norrköpingin keskusta, löydettiin oikea väylä pohjoispuolella olevalle majoitukselle ja sieltäkin oikea liittymä. Muut kuitenkin epäilivät paikan oikeutta ja ajettiin vielä kympin lenkki. Lopulta takaisin majapaikalle kello 16.20, joten eteneminen oli kuitenkin ollut melko tehokasta. Keli oli hohkaavan kuuma. Majoitus oli siisti Vandrarhem Tallbackens Gård keskellä ei mitään. Lakanoiden kanssa majoitus kustansi 700 kruunua neljältä. Suihku oli paikallaan.
Nautiskeltiin tovi raikkaasta olosta juomien kera ja siirryttiin kuuden jälkeen keskustaan cäbillä. Taksi vei meidät kävelykadulle ja päädyttiin melko nopeasti O’Learysiin. O’Learys on Sutisen kantapaikka/ketju duunimatkoilla Köpiksessä ja Tukholmassa, joten laitettiin sille välittömästi viestiä ketjun olemassaolosta täälläkin. Otettiin huikean hyvät safkat ja vähän bisukkaa. Mä söin valtavan fajitas-annoksen, josta sai tanakan ähkyn päälle.
Sutinen ei lopulta pystynyt vastustamaan O’Learysin kutsua, joten Sutiset, Olli ja Kari tulivat Scandicista pian taksilla mestoille. Vietettiin kivaa iltaa, kunnes baarit menivät kiinni. Sitten otettiin pari taksia, joista toinen palasi Scandiciin ja me tultiin retkeilymajalle makedonialaishepun kyydissä. Siellä turistiin keskenään vielä muutama tunti himppusen verran huikkaa ottaen. Sellainen reissun päättävä napakka jurri päälle.
Päivän kohokohta: O’Learys ja safka siellä
Tiistai 29.7.2008, Norrköping – Tukholma 176,0 km
Herätys lähempänä yhtätoista. Mittari näytti vielä toista promillea, joten laivalle saattaisi tulla jopa pieni hoppu. Yhden jälkeen oltiin kebabien ja pizzojen jälkeen lähempänä ajokuntoa, mutta Karrilla alkoi olla päällä elämän kankkunen. Päästiin lopulta vähän yhden jälkeen liikenteeseen, kun toinen ryhmä oli jo melkein Stokiksessa. Ajettiin ensin hissuksiin rajoitusten mukaan, mutta vähitellen motarinopeus nousi lähelle 130 kilsaa tunnissa.
Keli oli pilvistymään päin. Ajettiin Södertäljen lähelle tankille ja muilta tuli viesti klo 14.07, että ovat satamassa. Meillä oli enää vajaat 50 kilsaa jäljellä. Karrinkin olo oli jo helpottanut. Matkaan tauolta päästiin taas puoli kolmen maissa. Loppumatkalla oli enemmän ruuhkaa ja homma eteni vähän hitaammin. Soitettiin vielä kaupungilta Pekille ja saatiin ajo-ohjeet satamaan. Tultiin Värtahamneniin puoli neljältä eli ihan hyvissä ajoin.
Lippujen kanssa oli vähän hässäkkää, mutta päästiin lopulta laivaan. Lippuhässäkän ja väsymyksen takia vähän huonoissa tunnelmissa. Ikävä tapa lopettaa reissu. Laivalla käytiin porukalla syömässä loistava buffa ja sen jälkeen keulabaarissa parilla kaljalla. Aikaisen herätyksen takia mä luovutin ennen yhtätoista ja kömmin hyttiin nukkumaan. Osa porukasta istui vähän pidempään.
Päivän kohokohta: Siljan upea buffa
Keskiviikko 30.7.2008, Helsinki – Vantaa 20,7 km
Pitkät ja yllättävän hyvät unet. Olli tosin pääsi vähän kuittamaan mun kuorsaamisesta. Taisi vaan kujeilla. Puoli kymmenen jälkeen autokannelle, jossa pyörä oli kunnossa. Kyytiläinen oli vähän kateissa, mutta löytyi lopulta. Satamasta olikin sitten lyhyt rykäisy letkassa himaan. Olli uskalsi ottaa jo Stadissa keulapaikan, kun luuli tuntevansa paikat. Päästiin kuitenkin Ollin peesissä oikealle kotitielle.
Päivän kohokohta: kotiin on aina ollut kiva tulla
Loppusanat
Tälläinen reissu tällä kertaa. Oli aika monipuolista formuloineen ja Alppeineen. Nyt ne tuli nähtyäkin kesäoloissa, upeita maisemia. Reinilläkin oli paljon nähtävää, eli sinänsä hienoja kokemuksia. Porukka oli melko iso tällaiseen reissuun ja melko usein ajaessa se pilkottiinkiin pariin ajoryhmään. Se oli hyvä ratkaisu, jotta päästiin ajamaan kaikkia miellyttävillä nopeuksilla. Erilaisilla pyörillä matkavauhti motareilla on aika eri luokkaa, maanteillä sillä ei ole niin merkitystä. Isoa porukkaa on muutenkin aina mahdoton miellyttää safkojen, taukojen ja mieltymysten suhteen. Eli jos porukka ei ole täysin samanhenkistä, on suositeltavampaa tehdä näitä reissuja ehkä vähän pienemmällä koostumuksella. Omalta osaltani voin antaa yhden vinkin; jos parisuhde on henkitoreissaan, niin tällaisella ajoväsymyksen ja alkoholin sekoittamalla keikalla ei kannata kokeilla, jos se voisi vielä toimia. Suhteen toimivuus nähdään arjessa ja näistä keikoista pitäisi pystyä vaan nauttimaan.
Vähän numerodataa reissusta: Bandiittiin kertyi vähän vajaa 3900 kilsaa ja bensaa paloi vajaa 220 litraa. Keskikulutus oli siis noin 5,6 litraa satkulla. Euroja gasoihin meni noin 320, joten tankkaaminen Keski–Euroopassakaan ei ole enää halpaa lystiä. Hintaskaala oli 1,25 eurosta 1,65 euroon keskihinnan ollessa 1,49 €/litra.
Kiitokset taas kuitenkin koko ryhmälle isosta ja unohtumattomasta elämyksestä. Ja anteeksi. Vielä reportterin spesiaalikiitokset Karille ja Sutkulle. Kari hoiti sympaattisuudellaan, kielitaidollaan ja kärsivällisyydellään koko setin himaan. Käsittämättömän hienoa toisten ihmisten huomioimista ja asioiden hoitamista. Vaikka oma terveyskin alkoi välillä koetella. Röhnösikamainen korkea hatunnosto. Ja Sutku, suuresta inhimillisyydestä ja lämmöstä jota välität kanssaihmisillesi. Kiitos. Olette molemmat uskomattoman hienoja ihmisiä.
Once again from Europe,
matkareportteri Sami
Röhnösiat ry 