7.11.2003
Yllättäen oli taas jo lähtiessä vähän kohmeloinen olo eilisestä. Puoli seiskan maissa näin Keikon ja Jartsan Belgessä, jossa virallisesti avasimme reissun. Seiskan jälkeen lähdimme kohti terminaalia. Kiguli oli samassa spårassa ja Jabbar oli matkanjärjestäjänä jo valmiiksi terminaalissa. Hetken terminaalin baarissa istuttuamme paikalle tulivat vielä Samu, Hannu, Veikko, Tommi, Arttu ja Peki. Alkuperäisestä neljästätoista lähtijästä kaksi oli jo karsiutunut ja Karri tulisi myöhemmin. Terska oli estynyt ja Saava ei muuten vaan lähtenyt. Kaikkien tultua paikalle pidimme kokouksen kymmenessä minuutissa ja saimme asiat selvitettyä hienosti. Talveksi ja kevääksi suunnittelimme monenlaista rientoa ja koko homma meni putkeen. Karri tuli paikalle juuri kun lopettelimme kokousta, Tommi oli tuurannut puheenjohtajaa kunniakkaasti. Virallinen osuus oli hoidettu ja nyt voi keskittyä olennaiseen.
Kiguli päätti huonon olonsa takia jäädä maihin, joten ryhmän lopullinen vahvuus oli 11. Olin samassa hytissä Keikon ja Artun kanssa, todellinen metsuripari. Ellen ole valtavassa jurrissa, en pysty kaikelta kuorsaamiselta nukkumaan hytissä. Laiva lähti yhdeksältä ja menimme heti pubiin ottamaan keitokset. Lähes kaikki äijät tulivat kuppilaan, jokunen heppu painoi tosin suoraan kauppaan hakemaan eväitä hyttiin. Osa muistakin lähti yhden drinksun jälkeen kauppaan, mutta osa jäi kuppilaan.
Kokoonnuimme yhteen hyttiin juomaan ja jauhamaan paskaa. Volyymi alkoi nousta hytissä. Tunnelman kohottamiseksi Peki loikautti ilmoille vanhan taistolaislaulun ’riistäjät ryöstää…’ Punkun avaamisessa oli pieniä ongelmia, kun kellekään ei tullut avaajaa mukaan. Kaikki loputkin siat löysivät paikalle ja jakaannuimme kahteen hyttiin. Jossain vaiheessa pojat alkoivat suunnittella yökerhoon lähtöä. Laivassa oli käytännössä yksi pubi ja yökerho, mikä oli itse asiassa aika viihtyisä.
Yökerhossa sioilla oli aktiivinen ote päällä. Jorattiin näyttävästi ja lava oli ajoittain täysin hallussa. Jotkut pojista olivat valtavassa jurrissa ja joillain alkoi silmä painaa jo alkupeleistä. Arttu ja Karri intoutuivat vääntämään kättäkin, mutta ei siitä väännöstä todellista taistelua tullut. Ottelu oli varsin yksipuolinen, joka saattoi suurelta osaltaan johtua Hipan korkeasta humalan asteesta. Drinksut olivat halpoja ja niitä meni sitäkin enemmän. Yökerho meni kiinni jossain vaiheessa ja kun lattioita siivottiin lauloimme vielä pöydässä yhteislauluna Mamban ’Lauantai-iltaa’. Se herättää aina hilpeyttä. Tässä vaiheessa muistikuvat alkavat olemaan aika hataria, mutta Peki ja mut oli nähty vielä aamuseitsemän jälkeen liikkeellä. Kyllä vanhakin vielä joskus jaksaa.
Varttia yli yksitoista pojat herättelivät mut. Sitä tuntui olevan aika pyörryksissä, mutta sängystä oli noustava ripeästi. Laiva ei ole kauaa satamassa, joten meidän oli rantauduttava välittömästi. Sinänsä ihan hyvä lähteä heti liikkeelle, koska vierivä kivi ei sammaloidu. Pahin virhe olisi vastaavassa olossa jäädä vaan makoilemaan. Otimme Karrin, Veikon, Jartsan ja Keikon kanssa terminaalin edestä taksin, jolla menimme Sports Academyyn syömään, sikäli kuin sitä syömään kykeni.
Kaikki äijät näyttivät aika väsyneiltä, mutta päätimme lähteä porukalla Karrille saunomaan. Uusi nousu löytyi helposti ja saimme jo junassa hyvän fiiliksen päälle. Otettiin tölkkibisseä, kun päätimme avata Veikon laivalta tuoman keissin. Bileet jatkuivat hamaan iltaan ja taisivat Karri ja Veikko painaa vielä hotellillekin.
Hipan sijaisena virallisin kokousterkuin,
Sami
Röhnösiat ry 