23.-25.4.2010
Sikojen tärkein vuosittainen päätöstentekotilaisuus, kevätkokous, oli järjestelty Skelen toimesta tutuksi tulleeseen suomalaiseen urheiluparatiisiin Vierumäelle. Jo perinteisiksi muodostuneet kevätaurinkokelit eivät tämän vuoden kokousmatkaa suosineet, vaan saimme viettää viikonloppua melko koleassa ilmassa. Tämä ei tosin vaikuttanut juurikaan loppuviikon kulkuun.
Ensimmäiset röhkijät, Sami ja Skele, saapuivat kohteeseen jo perjantaina puolenpäivän jälkeen valmistelemaan kokouspaikkaa juhlakuntoon. Pieni miinus perjantain kokouspaikalle voidaan antaa, koska jo liian hyvään tottuneet öykkärit joutuivat kokoustelemaan rahvaanomaisissa paritalolomaosakkeissa, missä tavikset normaalisti viettävät urheilullisia viikonloppujaan. Olisiko tämä osaltaan vaikuttanut siihen, että kokous meni kuten alta voi lukea? Toisaalta tämä oli meille ihan hyvä paluu maanpinnalle. Seuraavaksi saapuneet sankarit päättivät odotellessaan käydä hakemassa punaa poskille urheiluopiston maisemissa. Ja tällä kertaa puna oli sitä terveempää laatua, eli urheilemalla hankittua. Jartsa, Veikko ja tarinankirjoittaja päättivät kirmata viileissä olosuhteissa vajaan tunnin lenkin, jonka aikana saatiin viimeistään jano hankittua, ellei sitä jollain jo valmiiksi ollut. Siitä saunaan ja odottelemaan loppuja paikalle saapuvia päätöksentekijöitä.
About kuuden jälkeen päästiin sitten itse asiaan. Paikalle oli saapunut kaikkiaan kymmenen kynnelle kykenevää possua. Aiemmin mainittujen lisäksi tapahtumaa läsnäolollaan kunnioittivat Sutku, Peki, HÄRKÄ, Late ja Keiko. Varsinainen kokous muistutti enemmän esikouluikäisten synttärikemuja kuin keski-ikään kiirineiden ukkojen sääntömääräistä kevätkokousta. Jotain päätöksiä siellä tehtiin, Kai? Pitkien epäolennaisuuksien jälkeen kokous päästiin päättämään yhdeksän jälkeen, jolloin osa sippurahännistä oli jo melko ulapalla. Siitäkään huolimatta perinteistä ei luovuttu. Country Clubille oli päästävä. Kaikki muut sinne pääsivät kuka milläkin keinoin paitsi Skele joka ainoana viisaana päätti jäädä kämpille tempomaan omaan rauhalliseen tahtiin omia keittojaan. Me muut sitten joimme paikan päällä kuka yhden kuka kaksi drinksua ennen kuin oli todettava, että kunto on sitä luokkaa huono, ja paikalla ei ollut vaivautunut muita kuin me, eli kämpille päin on päästävä.
Muut vesselit jolkottelivat apostolin kyydillä kohti oudolla sijainnilla ollutta kämppää. Poikkeuksen teki ansaitusti vuoden sikatittelin voittanut Lare, joka huumassaan päätti tilata cäbin paikalle. Sen verran siinä pirssin tulemisessa kesti (Lahdesta tai Heinolasta tullessaan), että Lare kuitenkin vaihtoi suunnitelman A:n B:ksi, ja lähti samoilemaan kohti mökkiä. Cabin saapuessa paikalle ja huudellessaan tilaajaa Veikko ilmoitti kuskille, että kyllä se meidän porukkaan kuuluu. No, ei kun Veikkoa toppuuttelemaan ja Laren perään kohti kämppää. Kämpillä vielä parannettiin maailmaa jokunen tunti ennen kuin väsy tuli puseroon jokaiselle yksi toisensa jälkeen.
Aamulla oli sitten pienen palaverin paikka. Autot pitäisi saada siirrettyä tutun mökin pihamaalle jollain keinoin. Eipä siinä muuttamisessa muuta ongelmaa ollut paitsi ne kuskit. Päätin itse himmailla päivän, koska golfin tee-aika oli varattu klo 15:30. Sinne olisi muutaman vuoden tauon jälkeen syytä lähteä suht kuosissa. Niinpä liityin muutaman harvan kuskin joukkoon. Iltapäivällä pääsimme tekemään siirtymisen ja majoittumaan avariin ja korskeisiin tiloihin golf-kentän laidalle. Tässä kohtaa senioriosasto (Peki ja Sutku) poistuivat seurastamme ja jatkoivat matkaa kohti kotia. Myös Veikko lähti huristelemaan himaansa ajokunnon löydettyään jossain kohdin iltapäivästä. Seitsemän kokoustajaa jäi viettämään aikaansa urheiluopistolle vielä toiseksi yöksi.
Tarkoituksena oli alun perin järjestää Rösin ensimmäiset Golf-mestaruuskisat paikan päällä. Tämä kuitenkin estyi, koska harjoituskenttä johon kaikilla sioilla olisi ollut mahdollisuus päästä kokeilemaan swingiään, oli kelin vuoksi vielä suljettu. Niinpä päädyttiin siihen että ne, joilla green gardit olivat, päättivät pelata kierroksen. Hommaa helpotti vielä se, että Jamo (Rösin mukana Sulkavalla soudellut soutuneuvos) hommasi meillä ilmaiset pelioikeudet kentälle. KIITOS JAMO! Ennen peliä päivä kului rauhallisesti lähtöaikaa odotellessa. Ne joilla oikeutta kentälle ei ollut, (Skele, Härkä ja Keiko) söivät lounaat koko porukan kanssa opiston päärakennuksessa ja seurasivat sitten perässä kentälle. Olisiko sää vai mikä oli syynä, mutta yhden väylän poijjaat jaksoivat tallustella mailanheiluttajien mukana, ennen kuin päättivät kääntyä mökille päin ja painua saunan lämmitykseen.
Golfin pelaaminen pitkästä aikaa tuntui varsin mukavalta touhulta. Jos sää olisi ollut kesäisempi olisi palamisesta saattanut jopa saada kunnon kiksit. Nyt sää verotti kyllä jonkin verran fiilistä, mutta kyllä se sen verran mukavaa hommaa oli, että ei olisi aivan mahdotonta jatkossa nähdä enemmänkin sikoja kiertämässä Vierumäen väyliä näin kevätkokouksen aikoihin isommallakin joukolla? 18 reikää vaatii tunnetusti paljon sitkeyttä, kävelyä ja lyöntejä, varsinkin jos tasoitus lähentelee 50:tä. Pelin taso vaihteli hyvän ja surkean välimaastossa kaikilla pelaajilla. Jartsa pystyi selkeästi tasaisimpaan ja näin myös parhaimpaan suoritukseen. Onneksi olkoon vielä kerran! Luulen, että kaikille jäi kuitenkin hyvä maku suuhun reilu nelituntisesta pallonhutkimisesta.
Lauantai-ilta kului saunoessa kämpillä ja telkkua tuijottaen. Ruudun iso kokokaan ei auttanut ja joku taisi simahtaa töllön ääreen kesken illan. Ikä alkaa selkeästi painamaan myös sikalaumaa. Vanhaan ”hyvään” aikaan olisi varmasti lähdetty Lahden yöhön, ei enää. Kaikki kömpivät illan ja yön aikana pehkuihin ja aamulla kaikki heräilivät pirteinä ja valmiina uusiin haasteisiin. Perinteistä sunnuntai-aamun kohmeloa sikaviikonlopun jäljiltä ei tiettävästi löytynyt keneltäkään? Kyllä me siatkin muututaan vai oliko tämä vain silmän lumetta?
Joka tapauksessa viikonvaihde kului rattoisasti hyvässä ja rennossa seurassa. Sunnuntaina osa porukasta paranteli vielä lyöntejään rangella ennen kotiinpaluuta. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että viikonloppu sisälsi liikuntaa ja ulkoilua huomattavasti viime vuosia enemmän. Onko tämä tulevaisuutta myös jatkossa?
Kiitos kaikille osallistuneille ja hengessä mukana olleille!
Golfterveisin,
Karri
Röhnösiat ry 