2.-4.5.2008
Raportti
Vielä kun jotain muistan tuosta viikonlopusta. Tapahtumat menivät mielestäni jokseenkin näin..
Tänä vuonna oli kevätkokouksen osanotto keskinkertainen, sillä paikalle saapui 10 mukavan punertavaa sikaa. Lieneekö Vappunaama jäänyt meillä kaikilla päälle. Neljä uskalikkoa saapuivat paikan päälle kaksipyöräisellä pörisevällä, jossa istutaan melkein moottorin päällä. Loput kuusi saapuivat mukavasti autokyydillä. Saavalaisen Timo tosin juoksi mökin ovella Jabbaria vastaan läähättäen kohtuullisen hikisenä, silloin Jabbar melkein jo luulin, että Timppa oli tullut Vierumäelle juoksemalla aina Vantaalta asti. Näin ei käynyt, vaan Timppa haki janoa lenkkipolulta (urheiluopistolla kun ollaan!).
Melko nopeasti sen jälkeen, kun kaikki osallistujat saapuivat mökille, järjestyttiin kokousta varten: Karri pöydän päähän, sihteeri Sami ja rahastonhoitaja Veikko (melkein KTM) puheenjohtajan molemmille puolille sekä muut minne halusivat. Kokous riuhtaistiin läpi melko rivakasti. Vuoden Röhnösikaäänestys aiheutti jo melkein draaman aineksia, ainakin voitto ratkesi ehkä Sikojen historian tiukimmalla väännöllä. Tämä tarkoitti sitä, että toinenkin äänestys meni tasan. Lopulta Laurin kolikko ratkaisi vuoden 2008 röhnösian. Voittaja oli Sami. Muistaaksemme jo toista kertaa.
Kokouksen jälkeen oli maljojen vuoro. Tänä vuonna juoma oli kohtuullisen jaloa. Se oli Larssenin XO konjakkia, jonka Jabbar oli tuonut mukanaan Vierumäelle. Miksi näin? Vastaus kuului, että sihteerimme Veikko ilmeisesti halusi, että siat juovat kerrankin herrojen juomaa. Veikon juomista, humalaa ja äänekästä jurrikäyttäytymistä emme tällä kerralla saaneet valitettavasti aistia, koska Veikko halusi keskittyä johonkin paljon tärkeämpään. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin hyvä seura, loistava mökki ja riittävästi juomaa? Kysykää Veikolta!
Ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen, mitä Sikojen kokouksen jälkeen illalla tapahtui. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kaljatötterö käteen ja mökin terassille istumaan. Joku siinä välillä -ilmeisesti Karri, huitaisi bastun lämpiämään. Röhnösiat osasivat jälleen hienosti maksimoida nestetasapainonsa ennen saunaan menoa, sillä kukaan ei tälläkään kertaan kuivahtanut liikaa hyllyllä istuessaan. Kokemuksesta tiedetään, että hikoilu saunassa ja liian heppoinen elimistön nestetasapaino, voivat aiheuttaa holtitonta tai hätäistä nesteen kuromista heti saunomisen jälkeen.
Loppuilta sujui jo keski-ikäisen tyylikkäästi TV:tä ja naisten anatomiasta kertovaa julkaisua tutkien. Jotkut porukasta käväisivät Country Clubilla katsomassa, olisiko siellä jotain sellaista, mitä ei meidän mökiltä löytynyt. Viimeinenkin Sika painoi puolityhjän päänsä tyynylle klo yhden aikoihin.
Seuraavana päivänä olivat Siat hyvän yöunen jälkeen jo melkoisen reippaana ottamaan uusi päivä ja sen uudet haasteet vastaan. Itse en muista sellaista kevätkokouksen lauantaiaamua, jolloin kaikki Siat olisivat olleet hereillä klo 10 mennessä. Nyt se oli totta. Kevyen ja suolapitoisen aamiaisen jälkeen alkoivat alumiinipurkit aukeilla. Mikäpä ei niitä aukoessa, kun juomat olivat herkullisen kylmiä pitkän yön jälkeen.
Pian alkoi jokaisen Sian sisäinen kone jo hyrrätä. Kun kone hyrräsi, piti päästä jonnekin pörräämään. Aamusaunan jälkeen ei ollut mukava enää hikoilla uudelleen, mikä sulki pois liikunnan mahdollisuuden, vaikka mökillä oli mukana jalkapallo ja frisbee. Ehkä joku meistä paiskoi mölkkyä muutaman varvin? Lauantaipäivän ohjelmaksi keksittiin terassimatka Lahteen. Matka Lahteen taittui kepeästi paikallisella demarilla (kuten Lauri asian usein ilmaisee).
Lahti näytti juuri niin hyvältä kuin, miltä se maistui. Sää oli loistava ja terassijuomat ihanan huurteiset. Huurteisten nautintopaikaksi valittiin ehkä kaupungin paras terassi, mikä oli ravintola Santa Fe:n juottokarsina. Sinne saapui Saava noin tunti sen jälkeen, kun kaikki muut olivat tulleet samalla onnikalla. Ehkä Saavaa hävetti matkustaa samalla onnikalla kuin muu ryhmä, siksi hän jättäytyi ryhmästä pois. Saavan terassille saapumisen todellinen syy lienee se, että hän oli houkutellut mukaansa Vantaan lahjan Lahden jääkiekkoilulle. Tuon kaverin nimi pääsi valitettavasti jo unohtumaan, vaikka hän esittelikin itsensä. Mukavalta kaverilta kuitenkin tuntui.
Ehkä noin kahden tunnin terassilla olemisen jälkeen, alkoi kaikkien vatsa jo kurnia ja Samin päänuppi vaihtaa väriä auringon paahteesta. Siirryimme saman ravintolan yläkertaan, jossa nautimme kohtuullisen maistuvat sapuskat. Ruoka-annosten koot olivat ainakin XXXXXL. Varsinkin Jabbarin burger olisi riittänyt ravitsemaan jo nelihenkisen perheen. Naapuripöydässä istuivat nuorehko naislauma, jotka olivat viettämässä polttareita. Sami ja Karri lauloivat heille hyvätahtoisesti Mamban biisin, mutta tuo naislauma ei oikein osannut arvostaa tuota poikien duettoa. Pojat eivät päässeet kuin toiseen säkeistöön, niin joku naisista möläytti: riittää kiitos. Saatana sentään!!!
Kun ruuat olivat syöty ja maksettu, kävimme vielä terassilla yhdellä huurteisella ennen, kun jatkoimme matkaa kävellen Vesijärven rannalle, jossa tiedettiin olevan mukavia ravintolalaivoja terasseineen. Veskulle saavuttua, haimme tuopit ja istuimme hetkeksi alas. Sen jälkeen neljä ryhmämme kenties ”kovinta” jätkää: Karri, Jartsa, Lauri ja allekirjoittanut lähdimme uimaan. Vesi tuntui kylmältä kaikesta huolimatta. Uinti piristi ehdottomasti kaikkia uimareita, vaikka kukaan meistä ei vielä kärsinytkään auringon tai huurteisten yliannoksesta. Pian kun uimarit olivat päässeet kuivalle maalle, alkoi nesteytys uudelleen. Skele joko arveli, että uimarit tarvitsevat keskiolutta vahvempaa juomaa tai sitten muusta syystä, tilasi koko sikalaumalle yhden ehdottoman klassikon Gin Tonicin. Se oli kuin kruunu Lahden terassireissulle, sillä pian heti GT:n jälkeen lähdimme takaisin Vierumäelle tilataxilla.
Loppuilta meni saunoessa ja mölkkyä paiskoessa. Pelasimme pari varvia mölkkyä pienestä määrästä eurovaluuttaa. Ensimmäisen varvin voitti Skele. Toisen varvin ehkä joku muu? Iltamyöhällä alkoi Suomen jääkiekkomatsi. Osa porukasta jaksoi kuin jaksoi katsoa pelin loppuun. Minä itse tipahdin jo toisen erän puolivälissä. En edes muista, ketä vastaan Suomi pelasi. Ehkä se oli Saksa.
Sunnuntaiaamu oli lauantaiaamun toisinto vain sillä erotuksella, että emme jatkaneet röpsyttelyä Skeleä lukuun ottamatta. Toiseksi pakollinen kunnianpalautussiivous täytyi vielä hoitaa ennen kotiin lähtöä.
Viikonloppu oli tuttuun tapaan hauska. Sää oli täydellisen kuiva ja lämmin. Sikaporukka oli säntillisen jurrissa pari päivää. Muuta ei tarvittukaan. Iso kiitos kaikille osallistujille. Otetaan ensi vuonna sama uudestaan!
Terveisin,
matkareportteri Jabbar
Röhnösiat ry 