21.5-23.5.2004
Kevätkokouksen järjestelyissä oli päädytty välivuoden jälkeen perinteiseen Vierumäen urheiluviikonloppuun. Helatorstain jäljiltä lähdettiin perjantaina hyvissä ajoin liikkeelle ja puoli seiskan maissa Kuntokylän mökillä oli jo 12 sikaa ja yksi hangaround. Masentavan paljon ajokuntoa jossain vaiheessa tavoittelevia oli ryhmässä mukana, koska pihassa oli pahimmillaan kuusi autoa.
Kokous pidettiin heti alkuun ja syksyn nopeasti ja tyylikkäästi läpi runnottu kokous oli kaunis muisto vain. Osa oli jo ehtinyt päihtyä ja kokouksen venyessä loputkin juopuivat, joten homma meni välillä aika jankkaamiseksi. Ja puheenvuorot kestivät… Juuri jäseneksi hyväksytty Peki kokeili tuoreen jäsenyytensä kestävyyttä ja vaikka ei ollut edes kokouksen osallistujana, taisi olla eniten äänessä. Poistettiin kaveri huoneesta. Kokous niputettiin puoli ysin maissa ja vuoden 2003 Röhnösiaksi kruunattiin Samu. Oli todellisen ohjelman, eli saunan ja juomisen vuoro. Illan urheilulajina heiteltiin pihalla Skelen hankkimaa mölkkyä, joka osoittautui kertakaikkisen loistavaksi peliksi.
Sikamainen baarivietti iski luonnollisesti päälle ja ryhmä valui pienissä erissä Country Clubille. Meinattiinpa Pikkiksen kanssa eksyäkin urheiluopiston laajalla alueella, vaikka Country Club oli lopulta aika lähellä mökkiä. Paikan kypsään menoon tympääntyneenä viisi äijää lähti painamaan cäbillä Lahteen ja päätyivät kuulemma Seurahuoneelle katsomaan fantastista Osmos Cosmoksen keikkaa. Meininki on ilmeisesti ollut loistava, koska huhujen mukaan jopa Skele oli jorannut. Me muut otettiin lasilliset Country Clubilla ja palailtiin mökille. Osa painui suoraan nukkumaan, mutta häiriintyneimmät riekkuivat läpi yön. Baarista palannut ryhmä yritti jopa saada mun tukan kasvamaan sinappikuorrutuksella, josta etenkin makuupussini kiittää. Vitun runkut, tää tullaan kuittaamaan.
Lauantaiaamu alkoi valoisissa merkeissä ja aamusaunan jälkeen ryhmää löytyi taas mölkyn heittelyyn. Kun sikeäunisimmatkin oli saatu ylös, mobilisoitiin ryhmä urheilemaan oikein kunnolla. Ensin pistettiin kropat koville ultimaten merkeissä ja luonnollisesti toinen ryhmä voitti. Ultimaten jälkeen Härkä näytti tyhmyytensä ja kipitti 800 metriä kuolemaa halveksuen. Aika oli kunnioitettava 2.42. Hatunnosto ääliömäiselle tempulle. Härän juostua kiersimme alueen frisbeegolfin merkeissä. Homma oli aika kamalan näköistä, kun 11 sikaa kirmasi metsässä umpisurkeiden heittojensa perässä ja hommassa ei ollut minkäänlaista kontrollia. Veikkaisin kuitenkin voittajaksi Karria kelvollisella tuloksella 32. Saatan olla väärässäkin.
Muutama vesseli otti vielä erät beachvolleyta, osa palaili kämpille rouhimaan ja elpymään rankasta urheilusta. Illalla kuviossa oli taas saunaa ja ankaraa pohjien ottoa. Päätettiin lähteä isommalla ryhmällä Lahteen ja Vierumäelle jäivät vain Skele ja Saava. Ryhmä oli päivällä pienentynyt, joten Lahteen painoi kahdeksan sian iskuryhmä. Cäbissä laulu raikasi ja fiilikset olivat kaikilla nousussa. Päätettiin siinä hälinässä jättää kamerakin taksiin. Päästyämme perille Teerenpelin kulmille Samu avasi heti pelin unohtumattomalla iskulauseella ’lähdetäänkö nylkyttämään?’ Hämmästyttävää kyllä se ei toiminut. Teerenpelissä otettiin lasilliset, ja nyt joudun manostamaan Jabbarin mulle suosittelemia sandwichejä. Helvetillisen iso ja mainion makuinen leipä kohtuuhinnalla. Kokeilkaa, jos Lahdessa pörräätte.
Ei reissua, etteikö porukka katoaisi. Sovittiin menevämme Seurahuoneelle, mutta Samu, Pikkis, Tommi, Keiko ja mä päädyttiin jotenkin väärän baarin jonoon. Sisällä ihmeteltiin, kun paikka oli muuttunut, mutta luulimme edelleen olevamme Seurahuoneella. Ihmeteltiin vaan, kun Karria, Larea ja Jabbaria ei näkynyt eikä kuulunut. Totuus paljastui illan mittaan, poitsut olivat Seurahuoneella ja me Jackalope –nimisessä kuppilassa. Mestassa oli tosin fantastinen meno, joten sikäli väärään baariin osuminen olikin ihan hieno juttu.
Lare oli lähtenyt jo aikaisemmin cäbillä kämpille ja me muut kömmimme pakollisen snagarin jälkeen alkuillan taksarin kyytiin ja saimme rakkaan kameramme takaisin. Matkalla oli hiljaista, kun viisi seitsemästä siasta otti lepoa. Mökille päästiin hämmästyttävän valoisuuden vallitessa ja rankan päivän jälkeen äijät painoivat kutakuinkin suoraan goisaamaan. Sisälle menoa hieman vaikeutti lukittu ovi ja meillähän ei tietenkään ollut avaimia mukana.
Sunnuntaiaamuna iski useimmille karu arki ja krapulan vastaanotto. Jotkut meistä rohkenivat vähän tasoitella. Pelailtiin taas pakolliset mölkyt ja Skele teki historiallisen huonon sarjan, kolmella ohiheitolla suoraan kaffelle. Vähän vastapainoa miehen perjantaiselle täydelliselle sarjalle. Perinteiseen tyyliin laitettiin kämppä kohtuulliseen kuntoon ja iltapäivän mittaan palailtiin kotipuoleen. Kiitokset kokoukseen osallistuneille sioille ja tervetuloa virallisesti ryhmään Peki.
Sikamaisin kokousterkuin,
matkareportteri Sami
Röhnösiat ry 