1.-2.10.2004
Röhnösikojen 9. syyskokous ja totuttuun syksyiseen tapaan laivalla. Reissu aloitettiin puoli viiden maissa Hietalahdenrannan legendaarisesta ravintola Salvesta, jossa päätettiin ajan säästämiseksi pitää myös kokous. Safkat olivat tuhdit ja maultaan varsin mainiot. Kokous vietiin jouhevasti läpi ja saimme muutamien juomien avulla haettua risteilyfiilistä.
Salvesta otimme hyvissä ajoin tilataksin Länsisatamaan, jossa tankkasimme loppuporukkaa odotellessa hieman lisää ohraista. Laivaan pääsimme sujuvasti ja majoituimme Skelen meille varaamiin, sioille hieman liian hienoihin A-hytteihin. Majoituksen jälkeen ryhmä hakeutui varsin nopeasti laivan baareihin. Jo alkumatkasta Lare kävi karaokessa esittelemässä laulutaitoaan ja luikautti avausbiisinä ilmoille Junnun ’Albatrossin’. Yleisö oli haltioissaan.
Muutamat juotuamme porukka hajaantui baariin, syömään, kauppaan ja saunaan. Lopulta askareistaan suoriuduttuaan koko ryhmä kokoontui Skelen hyttiin ja haimme lopullista baarikuntoa. Lämmittelimme kertomalla vanhoja vitsejä ja lopulta riittävästi rohkaituttuamme laulamalla huonosti ja kovaa. Onneksi jukeboksi-Lare oli messissä ja sanatkin olivat tällä kertaa edes jotenkin hallussa.
Hyttilämmittelyn jälkeen siirryimme yökerhoon ja ilta/yö meni totutun sikamaisesti… muistikuvat jokseenkin katkonaisia, mutta kai meillä ihan lystiä oli. Yhdeksän äijää oli matkassa, joten ryhmä pysyi alkuun jotenkuten koossa. Kukaan ei hukkunut, joten iltaa voitaneen pitää onnistuneena.
Aamusta kellään ei tullut mieleenkään lähteä maihin. Osa porukasta selviytyi aamupalalle ja siitä luontaiselle jatkolle pubiin. Aamupäivän mittaan loputkin siat heräilivät ja koko lauma oli lopulta pubissa koossa. Koska kaikilla oli niin mukavaa, istuimme siinä enemmän tai vähemmän reissun loppuun asti. Tarinaa riitti ja kuppilan heikon valikoiman jukeboksia soitettiin kypsymiseen asti. Sinnittelimme lopulta pubissa niin pitkään, että pahimmat ulosmenoruuhkat olivat ohi.
Maihin päästiin pitkistä passijonoista ja nousevasta humalasta huolimatta. Porukka hajaantui pariin eri kyytiin. Tikkurilan ryhmä päätyi totuttuun tapaan olohuoneeseemme Old Storyyn ja siellä kävimme risteilyn jälkipelit. Oltiinhan sitä taas päissään, mutta tästä reissusta selvittiin kuitenkin ilman pahempaa krapulaa. Kiitos siitä aikaiselle lopetukselle, hyvälle kestävyydelle tai ihan vaan tuurille. Nasta reissu, toivottavasti muillakin oli mukavaa…
Sikamaisin kokousterkuin,
sihteeri Sami
Röhnösiat ry 