Viikonlopun tarkoituksena oli pitkästä aikaa lähteä mopoilemaan vähän pidemmälle ja samalla viettää rentouttavaa mökkielämää kaukana kaupungin hälinästä ja etenkin hotelli Vantaasta. Matkaan lähdettiin lauantaiaamusta ja kerrankin kyseisenä aikana viikosta kaikki äijät olivat todella skarppeina. Matkaan oli lähdössä Karri, Keiko, Peki ja Sami. Haettuani mökin avaimet näin pojat Mikkolassa, missä ne malttamattomina venailivatkin myöhässä olevaa matkareportteria. Yllättäen aikainen herätys lauantaiaamuna ei oikein napannut, vaikka edellinen ilta oli todella rauhallisissa fiiliksissä mennytkin. Mikkolasta lähdettiin baanalle ennen puolta yhtätoista.
Keikon suunnitelma oli ajaa ensin Jämsään katsomaan Jyskälän legendaarisinta pätkää – Ouninpohjaa – ennen Sysmän mökille ajoa. Alkumatkan ajelimme nautiskellen Kärkölän kautta pikkuteitä ja Padasjoella havahduimme, että Ouninpohjalle ehtiäksemme tulee todella kiire. Virkavallan läsnäolo näkyvästi valtateillä varmisti myöhästymisemme ja ajelimme sujuvasti kohti seuraavaa pätkää Ehikkiä. Fiilis oli komea körötellessämme ralliautojen kanssa samoissa letkoissa läpi Jämsänkosken kansan hurratessa ja vilkutellessa teiden varsilla.
Ehikille ehdimme juuri mainiosti ja pyörätkin saimme näppärästi parkkiin. Katselimme hetken kärkiautoja ja petyimme valtavasti todettuamme, että Bossea ei näkynyt. Autoista saatiin sentään muutama haparoiva foto…
Ei mitään ammattikuvaajan otteita, mutta eipä tästä palkkaa saakaan. Parinkymmenen auton jälkeen lähdimme taipaleelle kohti Sysmää. Ajelimme aikamme jonossa, kunnes letka pysähtyi täydellisesti. Mopo on loppujen lopuksi ainoa järkevä tapa liikkua Jyskälän rallissa, koska sillä pääsee aika sujuvasti ajelemaan autojonojen ohi keskiviivalla. Negatiivisena puolena on tietysti selvin päin olo muuten varsin jurrisen rallikansan seassa.
Päästiin jouhevasti jonojen ohi Korpilahdelle kauppaan ja edelleen kohti Sysmää. Illan ohjelma oli selvä. Ensin vuorossa on grillailua, saunaa ja sitten:
Safka ja sauna maittoivat…
Kylläisinä ja kylvetettyinä lähdimme veneellä Yhden lehmän navetan Pubiin ja katsomaan tanssien meininkiä. Pubissa oli suht rauhallista, mutta lurautettiin pikkubiisit ja saatiin vähän eloa aikaan. Meinasivatpa Karri ja Peki ottaa vuorollaan yhdeltä valtavan kokoiselta ja vielä sekaisemmalta karjulta turpaankin. Karjun kaverit olivat onneksi ajan tasalla ja rauhoittivat tilannetta ja loppujen lopuksi kaikilla oli ihan hauskaa. Paitsi varmaan apassikunnossa olleella Pekillä, joka tuskin tiesi, missä oli. Tanssit ja Tuula-Annelin esiintyminen olikin sitten aika pettymys. Keski-ikä tansseissa lähenteli yhdeksääkymmentä ja meno oli muutenkin aika vaisunoloista. Ei ollut meidän paikka. Hipsittiin takaisin Yhteen lehmään ja bisukoitten jälkeen saatiin kyyti satamaan vanhan Massey-Fergusonin lavalla. Varsin hilpeää matkantekoa espoolaisseurueen kyydissä. Olisipa kamera ollu matkassa.
Vene ei meinannut käynnistyä lähtiessä. Koska kolmen kilsan soutumatka pimeydessä ei maittanut, Keiko taisteli väkisin koneen käyntiin ja pöröttelimme hissuksiin kiviä vältellen ja tarkasti navigoiden takaisin mökille. Keitto maistui vielä joitain hetkiä ja sen jälkeen uni maittoikin loistavasti.
Sunnuntain ohjelmassa oli taas safkan laittoa ja saunomista. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksoimme lähteä ajelemaan kotiin päin jo vähän ennen kuutta. Ruuhkasta ja muutamasta sadekuurosta huolimatta matka sujui mainiosti ja pääsimme turvallisesti kotiin.
Rentouttava mökkiviikonloppu ja sinänsä tervetullutta vaihtelua.
Levännein terveisin,
matkareportteri Sami
Röhnösiat ry 