8.-10.7.2005
Seitsemännen kerran oli sikanippu saatu kasattua Sulkavan koitosta varten. Porukan kokoonpanon kanssa oli enemmän haasteita kuin koskaan aiemmin, mutta hyvä ryhmä jälleen kerran saatiin liikkeelle. Sioista mukana tempoi Veikko, Saava, Jartsa, Kaiju sekä allekirjoittanut.
Vahvistuksia vanhoista konkareista uusiin yrittäjiin oli seuraava sekalainen ryhmä; Jamo (joka saavutti miehen iän 40 vuotta ilmeisesti soutuviikonlopun aikana?, mutta ei uskaltanut jäädä rymistelemään jatkoille Sulkavalle vaan lähti kohti uusia koitoksia vaikka yritimme lahjoa Skelen kanssa pullollisella hyvää konjakkia miehen jäämään. Ehkä ensi vuonna saamme Jamon jäämään edes yhdeksi yöksi?), Mannilan Juha, Laukkarisen Juha, Parta-Jussi, Veijo, Ripa, Nikke, Tomppa ja Niemen Antti (ehdottomasti veneen ainoa oikea urheilija).
Peräsimessä ahkeroi onnistuneesti oma Keikomme. Ja totutusti Keikohan ei mitään varsinaisia urheilupoikia ole, joten matka oli hänelle melkoisen pitkä ja raskas. Veikko joutui ajoittain huoltamaan perämiestämme, joka sai veneen kovimmat krampit tänä vuonna? Mahtoiko johtua nesteen puutteesta vai mistä (minään vuonna ei olla saatu perämiehen tankkausta osumaan kohdalleen, joten taitanee perämiehen paikka olla haasteellisin pesti Rösin veneessä?). Joka tapauksessa suuri kiitos Keikolle hyvästä ja urheilullisesta suorituksesta +myötätunnosta elämisestä. Talkkareina huollossa hääri totutun janoiset Skele ja Sumu. Kiitokset karjuille hyvistä löylyistä!
Soutamaan päästiin perinteisen hässäkän merkeissä ja tavaramerkiksi tullut ”lentävä lähtö” siivitti Rösin veneen matkaan kohti Partalan saaren kiertoa. Tällä kertaa veneeseen saatiin mukaan kaikki tarvittava paitsi kotikonnuille jäänyt yhdistyksemme uljas lippu. Ensi vuonna yritetään parhaimpamme, jotta kaikki tavara olisi mukana veneessä. Sää oli Rösin historian aikana Sulkavan komein ja aurinkoisin. Tästä johtuen Sikaa grillattiin jo ensi vedoista lähtien. Taival oli totutun raskas ja ennen kaikkea pitkä. Maaliin päästiin niin kuin aina ennenkin, kädet ja lähinnä takalisto kovia kokeneena. Sijoituksemme taisi olla historian huonoin, mutta omaa aikaamme pystyimme petraamaan joka kirjoitettiin uusiin lukemiin, 5 tuntia 37 minuuttia ja 31 sekuntia. Ei hullummin sikalaumalta!
Tänä vuonna odotukset olivat taas hyvin korkealla jahdattaessa sitä Rösille niin maagista 5 ja puolen tunnin alitusta. Aihetta tähänkin oli, koska ensi kertaa päästiin soutamaan liikkuvilla penkeillä, jotka osoittautuivatkin varsin hyviksi ja ennen kaikkea inhimillisimmiksi kuin niin tutuiksi tulleet kiinteät perseensyöjät. Mukana oli taas kerran kautta aikojen ”paras ryhmä” ja ilma piti huolen siitä että lihaksisto pysyi lämpimänä (niillä joilla semmoinen löytyy) koko soudun ajan. Karu ja tuttu totuus taas oli se, että monet ”vanhainkodeista olevista martta-kerhojen mummoista” kootut ryhmät lipuivat kevyen näköisesti Rösin venhon ohi, jälleen kerran. Lipittivät varmasti puolisen tuntia aikaisemmin sitä soudun jälkeen niin makoisalta maistuvaa siideriä kuin meidän omat Sikamme. Katkeraa, mutta niin totta. Elämä on laiffii!!!
Soudun jälkeiset tapahtumat ovat sitten jo historiaa aina itsessään. Majoitustukikohtana toimi viime vuodesta tuttu ja hyväksi havaittu kämppä keskustan läheisyydessä. Majoittujia oli viime vuosiin verrattuna vähemmän, joten kaikille riitti patjapaikkoja tai ainakin puolikkaita sellaisia. Tänä vuonna iltariennot ja päivätasoittelut olivat Rösin osilta kokonaispanoksena laskettuna ehkä rauhallisemmat kuin kertaakaan aikaisemmin, mutta lystiä ei puuttunut. Ja olihan se kuitenkin normaalissa mittakaavassa melkoista kuromista.
Veikko ansaitsee erikoismaininnan kestävyydestä ja äänen käytöstä.. Nuori urheiluvahvistuksemme Antti sai myös osansa hyvistä ohjeistuksista soudun jälkeiseen rallatteluun sekä muista tärkeistä elämänohjeista rahastonhoitajaltamme. On se ihailtavaa kestävyyttä, mutta itse väsyneenä ollessaan niin rasittavaa. No lyhyestä ajasta tarkka mies käyttää kaiken mahdollisen hyödyn hyväkseen. Hyvin oli ohjeet kuuluneet menneet perille reissun kuopukseen, tosin aikaa opastukseen tuntui jonkin verran kuluneen! Oppia ikä kaikki. Hyvä Veikko ja ylämummo!
Jos Rösin suoritukset eivät tänä vuonna kylällä asti totutusti kiirineetkään, niin uusi sukupolvi on ilmeisesti kasvamassa, joka pitää huolen häiriköinnistä. Sulkavalla oli kuulemma tänä vuonna historian hurjin nuoriso? Itse en huomannut. Ensi vuonna virkavaltaa ollaan lisäämässä soutujen ajaksi. No, eipä taida meidän äijiä koskettaa.
Joka tapauksessa olihan se jälleen kerran hieno suoritus omilta sekä vierailijoilta niin soutujen kuin palautumispäivien tiimoilta. Uusi ennätys ja hyvin hoidettu soutu kokonaisuudessaan, vahvistuksen/vahvistusten ylläpitämät kaadot sekä pienen pieni hippu hampaankolossa ensi vuotta varten. Kiitos kaikille osallistuneille! Ensi vuonna alle 5.30?????
Soututerveisin,
Erikoissuurmestari
Karri
Röhnösiat ry 