13.2.2010
Kuusi urheaa possua (Skele, Jabbar, Karri, Keiko, Sutku ja Late) uhmasi pakkasta ja jään kestävyyttä uudelleen henkiinherätetyn Sikapilkin puitteissa lauantaina 13. helmikuuta. Kaikki löysivät tiensä Leppävaaran juna-asemalle, josta suunnistettiin Ifin tiloihin ja sieltä Saunalahden niemennokkaan merenrantaan.
Keli oli suhteellisen mukava, eli 10 astetta pakkasta ja pilvistä. Osa oli ottanut sisäistä aurinkolasia jo aamusta alkaen, joten silmät olivat tottuneet lievään hämäryyteen. Muut olivat hämäriä ihan muuten vaan.
”Ottikeli”, niin kai sitä voi sanoa. Tarkoitus oli onkia kuhaa ja ahventa. Oli tosin mahdollista saada koukkuun myös muhkea made tai elämässään epäonnistunut hauki. Kisan sääntönä oli, että eniten kalaa saanut voittaa.
Kun katras oli tallustanut vetisen jään halki ottipaikalle, oli aika jakaa kärpäsen toukat ja laskea siima veteen. Osa sioista jatkoi aamun tapaan sisäistä marinointia, jotkut (autollaliikkujat) joutuivat tyytymään haaleaan kahviin.
Late otti ensimmäisen kosketuksen johonkin hirmuun noin klo. 12.05, jolloin koko pilkki purtiin parempiin suihin ja onkija meinasi saada paskahalvauksen. Kisailijoilta tuli luonnollisesti pelkästään kettuilua ja ivallista irvailua. ”V..tu siellä mitään kalaa oli…”.
Hetkeä myöhemmin samasta reiästä allekirjoittanut nykäisi lievästi vajaan mittakalan, joka oli lajiltaan kuha. Tämä onnekas yksilö päästettiin takaisin kasvamaan, mutta kaikki todistetusti näkivät silmällä kalan koon ja merkin.
Muillakin oli nykyjä, mutta kala ei jäänyt koukkuun. Sutkun osalta asiaa ei helpottanut se, että sen pilkistä oli koukun väkänen katkennut, joten mies antoi meille statisteille tasoitusta. Timo ei tosin antanut muille tasoitusta kaljan lipittämisessä, jonka osalta voitto oli selkeästi menossa Sutiselle.
Hauskaa hubaa riitti myös nuotion tekemisessä, kun kaverukset kasasivat notskin jäälle ja Skele kävi repimässä vuorineuvoksen rannasta pajunkepit, joilla slerssit kärvennettiin. Kiitos makkaroista, kuka ne sitten tarjosikin! Karri oli mukavassa sievässä ja piti yhteishenkeä yllä normaaleilla halauksilla ja huudoilla. Meidät ainakin kuultiin….
Kun makkarat oli tungettu lärviin, niin Keiko otti kuin ottikin kilpailevan sintin ylös jäistä. Ahven, tuo vaaleanvihreä viettelijä, oli päättänyt ilostuttaa Keikon päivää ja tarjosi samalla spekulaatiomahdollisuuden kisan voittajasta.
Kello lähestyi puoli kolmea, kun päätettiin lompsia takaisin rantaan. Osa porukasta ehti jo Laten autolle, kun hätäviesti saapui. Terapeutti Jaatinen soitti hätäisenä:”V.ttu Sutku tippu jäihin, Sutku tippu jäihin!” Rannalla olijat pistivät asian huumoriksi ja naureskelivat kiihkeälle Jabbarille. ”Eikun saat.na se tippu ihan oikeesti jäihin, on märkä kuin Teresan fjöösä ja pitää saada nopeesti saunaan”. No silloin alkoi toiminta ja Getzin lämppäri pistettiin päälle, Sutkun perseenkokoinen (lue isoin mitä IKEAsta löytyy) säkki pistettiin pelkääjän penkille ja langennut onkimies istutettiin siihen. Suunta kohti Niittykummun saunatilaa ja Sutku lauteille. Sen verran frysande olo sille tuli, ettei ottanut enää bisseä hetkeen vaan vaihtoi taskumatin antimiin.
Mies saatiin saunaan ja myöhemmin illalla Stokkalle, josta hankki itselleen uudet vaatteet. Sai kuulemma hyvää palvelua, kun kertoi pudonneensa jäihin. Varsinkin joku virolainen, naispuolinen myyjä oli ollut erittäin palveluhaluinen….
Iltaa jatkettiin siis Ifin saunatiloissa kaljan, pizzan ja yleisen viinanjuonnin ja örinöinnin merkeissä. Pitää sanoa, että on siat aika kovia bastumiehiä. Saunottiin varmaan 3 tuntia.
Kaljaa oli varmaan kaks ja puoli keissiä. Lisäksi konut ja muut väkevät. Klo. 20.00 kaikki oli juotu. Siinä vaiheessa sitä ei edes huomannut, että oli aika tukevassa pöhnässä.
Ilta jatkui tilataksilla Olarin Kamelit – kulmakuppilaan, jossa seurattiin pikkumäkeä Vancouverista. Ahonen oli taas neljäs. No sen jälkeen ainakaan minä en enää muista yhtään mitään. Jotain muistikuvaa on siitä, että joku haki kaljaa ja salmaria. Varmaan jotain muutakin juotiin.
Järjestäjä oli vielä aamullakin ihan sekaisin ja mietti miten oli päässyt kotiin… Karri soitteli aamupäivällä, eikä siltäkään selvinnyt ihan tarkkaa kuvaa siitä, mitä Kamelissa lopulta tapahtui…
Mukavaa oli, ja ulkoilma teki terää. Siat pärjäävät todistetusti, kuumassa, kylmässä, märässä ja kuivassa. Tällä reissulla tuli todistettua, että sika pärjää myös jäissä. Tosin aina on kiva, kun on kavereita, jotka auttaa ylös.
Summa summarum: Hengenpelastusmitalit Karrille ja Jabbarille Sutkun pelastamisesta. Latelle Bubba Fish – palkinto Sikapilkin voitosta!
Örsän dörsän veljet!
Varokaa heikkoja jäitä!
Reissureportteri Late
Röhnösiat ry 