2.6.2007
Ajatus kävellä Porvoosta himaan sai alkunsa lentisporukassa joskus talvella. Artsi oli loppusyksystä kävellyt isommassa porukassa Porvoosta Stadiin ja Karrin kanssa pohdittiin, että kyllä perkele mekin. Päätettiin tehdä reissu maraton-mittaisena ja käytiin mopolla mittaamassa viralliset kilsat. Lähtö olisi Eestinmäestä joitain kilsoja Porvoon keskustasta ja luonnollinen maali Old Story Tikkurilassa. Jossain vaiheessa lähtijöitä näytti olevan toistakymmentä, mutta lähtöpäivänä porukka oli kutistunut viiteen erinäisten sairastelujen ja koulujen päättäjäispäivälle valitun ajankohdan takia. Lopulta sioista taivaltamaan lähti Karri, Jabbar ja Sami. Ulkopuolisina vahvistuksina mukana vaelsivat alkuperäisen idean isä Artsi lentisporukoista ja Old Storyn kantapeikko ketunhäntä-Anssi, joka innostui päättömästä ideasta heti ekalla kerralla siitä kuultuaan.
Säätiedotukset näyttivät hyvältä ennen urakkaa ja lähtöpäivän aamu aukenikin kirkkaana. Porukka kokoontui yhdeksäksi Storylle, josta piti olla dösäkuljetus lähtöpaikalle. Ei tullut edellisenä päivänä varmistettua kuukausi sitten sovittua kyytiä, niinpä kuskia ei paikalla näkynytkään. Pelkkä dösä. Soitettiin kuskille, mutta se heräsi niin krapulaisen kuuloisena, että päätettiin turvautua taksiin. Hyvä, ettei ryhmä ollut isompi ja pääsimme yhdellä cäbillä Eestinmäkeen. Taksari oli tyytyväinen saadessaan hyvän keikan heti vuoronsa alkuun ja mekin olimme hyvillämme oltuamme hyvissä ajoin ennen sovittua lähtöaikaa lähtöpaikalla. Kyyti kustansi lopulta 66,30 euroa, joten ei se paljon kärsää kohti tehnyt.
Lähtöfotojen ja – valmisteluiden jälkeen pääsimme matkaan tasan kymmeneltä upeaan auringonpaisteeseen. Asetimme tiukaksi tavoitteeksi ehtiä Tiksiin seiskaksi katsomaan Suomen EM-karsintamatsia Serbiaa vastaan. Eka taival painettiin todella ripeää vauhtia Karrin ja Jabbarin vetäessä porukkaa lennokkaalla askeleella. Tepastelimme vajaan tunnin melko kypsää taivalta, kun tien varrella ei ollut mitään. Tai no olihan siellä metsää ja peltoa. Matka taittui iloisesti jutustellen.
Lyhyen eväs- ja juomatauon jälkeen matka jatkui samanmittaisen etapin verran. Vauhti pysyi edelleen todella ripeänä ja sama parivaljakko veti edelleen tiukasti. Tunnin verran taas köpöteltiin pitämään taukoa tien varrella olleeseen pieneen risteykseen ja sieltä löytyneelle halkopinolle, jotta pääsimme vähän lepuuttamaan omia klapeja. Matka alkoi vähitellen tuntua jaloissa, vaikka takana oli vasta noin 11-12 kilsaa. Lyhyt stoppi taas ja kotiin päin.
Box tuli melkein heti vastaan ja päätimme jatkaa suoraan Söderkullaan asti. Hetken pähkäiltyämme päätimme mennä Söderkullassa keskustan ohi Eriksnäsin risteyksessä olevaan pizzeriaan haukkaamaan ja ottamaan bisset. Vauhti hiipui vähän edellisestä pätkästä ja Jabbar ja Karri tulivat jo nöyrästi muiden mukana. Söderkullassa olimme kävelleet noin 20 kilsaa ja saavuimme Pub Dilaniin puoli kahden maissa, puolisen tuntia suunniteltua aikataulua edellä. Jatkossa olisi varaa hidastaa vähän. Otettiin Dilanissa kebabit ja bisset. Varjoisalla terassilla meinasi tulla vähän vilu jatkuvan auringon paahteen jälkeen. Kenkien ottaminen jaloista ja sukkien vaihto tuntui melko hyvältä.
Puolen tunnin lounasbreikin jälkeen maraton jatkui taas. Pysähtyminen oli kangistanut ukot ja rytmiin pääseminen vei hetken. Puolimatkan krouviin oli onneksi vain vähän toista kilometriä ja niillä paikkein pysähdyttiin ottamaan vähän notkeuttavaa nestettä. Artsi kaatoi ekaksi rommit ja Karri siihen kyytipojiksi pienet viskit. Stoppi kesti toista minuuttia ja taivallus jatkui. Pari sataa metriä taas jatkettuamme Olli tuli prätkällä kuittailemaan. Ei tosiaan huonompi keli ajella pyörällä. Hetken kävi mielessä, että mieluummin noin…
Storörenin sataman kohdalla pidimme taas pienen huilitauon. Anssia lukuun ottamatta joka ukolla alkoi vähän jaloissa painaa. Nestehukkaan otettiin pääasiassa vettä. Storörenistä seuraava tavoite oli Itäsalmen Siwa, josta voitaisiin noutaa lisää evästä. Kävelyvauhti oli edelleen hieman hidastunut, mutta olimme edelleen tyylikkäästi aikataulussa. Melko uupunut ryhmä saapui Itäsalmeen ja valtaosa porukasta painoi Siwaan hakemaan nesteitä. Loikoilimme hetken auringossa ja taukojuomina oli bisseä ja vaihteeksi rommia. Juomamäärä alkoi hiljalleen nousta päähän tai sitten se oli väsymys ja nestehukka, joka kuupassa heilui. Matkaa jäljellä 12 kilsaa, joka vähän hymyilytti. Tuntui aika vähältä…
Kenkien jalkaan vetäminen oli taas nihkeätä ja Sotunkia kohti kävellessä kesti taas hetken saada jalat toimimaan. Kun rytmi löytyi, niin porukka painoi taas kiukulla Kuninkaanmäen risteykseen. Hakunilan talot häämöttivät horisontissa ja täytyypä sanoa, etten ole koskaan ilahtunut Hakunilan näkemisestä yhtä paljoa. Matkaa oli jäljellä 6-7 kilsaa ja aikaa lähemmäs pari tuntia. Ryhmässä alkoi olla vakaa usko urakan selvittämisestä. Peki kävi moikkaamassa kävelijöitä fillarilla, kun kerran sen kotikulmilla Hakunilassa taivallettiin.
Hakunila ohitettiin nopeasti ja vältettiin kaikki paikalliset kiusaukset. Terassit vähän houkuttelivat, mutta tässä vaiheessa ei voinut enää tehdä virheitä. Jokiniementiellä Keskon kohdalla pidettiin vika breikki. Kävely oli mennyt jo aika töpöttelyksi ja reiluun kolmeen kilsaan vierähti jo lähes tunti. Keskolta matkaa oli enää vajaa kolme kilsaa ja aikaa reilu tunti. Pieni makailu nurmella piristi. Otettiin samalla eväät loppuun, ettei jäänyt enää vikalle taipaleelle turhaa kannettavaa.
Loppumatka menikin jo hymyssä suin. Tulimme Jokiniementieltä Tikkurilantielle ja edelleen Väritehtaankadulle. Alitimme junaradan Tikkurilan aseman tunnelista ja edelleen haurain askelin kohti Tikkuraittia. Aurinko mollotti iloisesti vastaan kun lopulta tasan kello 19 saavuimme Old Storyn ovelle. Saapuminen oli ajoitettu parahiksi Suomen ja Serbian matsin alkuun. Sääli, että peli oli perseestä. 42 195 metrin urakka oli kunniakkaasti takana ja jalat paskana kaikilla paitsi Anssilla. Oluet oli totisesti ansaittu. Veljellinen hatunnosto kaikille maratonkokemuksen jakaneille taivaltajille. Urakka oli kovempi kuin aluksi uskoin. Ongelmia aiheutti lähinnä hiertäneet kengät, muutenhan homma oli varsin mukavaa. Erityismaininta vielä ryhmän hengelle vaelluksen aikana; yhteisfiilis oli erinomainen.
Sikamaisin terveisin,
maratoonari Sami
Röhnösiat ry 