Särkisalo 2003

SALMISEN KOLMEKYMPPISKINKERIT

Taas yksi sika täytti korskeat kolmekymmentä ja pääsi oikeaan sian ikään. Nyt oli turkulaistuneen Salmisen vuoro. Sankarin ja meidän iloksemme Jenni oli järjestänyt ylläribileet Särkisalossa, joka on Turkkusen saariston itäisimpiä mestoja. Iskuryhmän muodosti Karri, Skele, Keiko ja Sami. Härän ja Saavan piti liittyä mukaan, mutta Härkä oli kipeänä ja Saava muuten vaan kaffella. Sääli niille.

Matkaan lähdettiin lauantaina, kun Keiko poimi Karrin ja mut Tiksistä. Haettiin matkaevästä ja lähdettiin kohti Saloa, missä meidän oli tarkoitus nähdä Skele. Juuri ennen Saloa matka meinasi jäädä kesken Keikon raskaahkon kaasujalan takia. Lähdettiin siitä kiertotielle, mutta käry kävi silti, kun meidät pussitettiin. Noh, eipä kamera osunut ja Keiko selvisi säikähdyksellä. Saloon päästiin lopulta helpottunein mielin. Haettiin Skele baarista ja mentiin syömään.

Lisää evästä mukaan ja ajelimme vähän rauhallisemmin Särkisaloon mökille, johon odotettiin sankariakin hetkiä meidän saapumisen jälkeen. Yllättyneen sankarin sanat pihan vastaanoton nähdessään olivat osuvat: ’vittu mitä juoppoja täällä on piha täynnä’.

Safkan ja kakkukahvien jälkeen tunnelma alkoi vapautua.

Mökiltä siirryttiin saunomaan upean kartanon rantasaunaan silmiä hiveleviin maisemiin. Sian sielu lepäsi.

Maittavan saunan jälkeen palasimme mökille grillailemaan ja hiljalleen muut juhlavieraat poistuivat. Toivottavasti eivät kuitenkaan meidän takia. Yritimme käyttäytyä tyylikkäästi, a-siallisesti ja juhlatunnelmaan sopivan sosiaalisesti. Mielestäni onnistuimmekin siinä, mutta… never know.

Olihan siinä baarikin lähellä. Förbyn venesatamaan ja Kotkanpesän terassille oli muutamien satojen metrien matka. Hilpeinä dallailimme sinne ja viihdyimme edelleen mainiosti. Paitsi Karri.

Arvostetun puheenjohtajamme kondis petti ekan stoben puolessa välissä ja rassukka lähti kävelemään loputtoman pitkän tuntuista paluumatkaa. Onneksi tiestä ei voinut erehtyä, muuten emme olisi uskaltaneet päästää Karria kävelemään yksin takaisin. Salmisellakin teki tiukkaa sinnitellä, ja pienen tyhjennyksen jälkeen sankari seurasi Karria.

Keikon ja Skelen kanssa pidettiin sikamainetta yllä ja viihdytettiin sokeitakin. Jee jee. Lopulta päästiin kuitenkin kämpille nukkumaan.

Heräilin aamulla homeisesta teltasta ja pojat perkele olivat jo pihalla ottamassa tasureita. Sama ralli näytti jatkuvan vielä sunnuntainakin, kun lomaansa aloittavat Karri ja Skele olivat vireessä. Keiko teki mulle ’vodka siiderinä’ -jäynän ja sitten olikin jo peesattava vesseleitä tasoittelussa. Meinattiin poiketa Ruisrockiin, mutta missattiin Karrin kanssa dösä, eikä Keiko suostunut koukkaamaan Turkkusen kautta. Ehkä terveellisempää niin. Vietettiin upeata biitsi- ja terassipäivää Särkisalossa kesän tähän asti hienoimpana sunnuntaina. Kun lopulta lähdettiin humaltuneina takaisin pääkaupunkiseudulle, isäntäväki varmaan helpottui. Eihän meitä kuitenkaan sinne asumaan kutsuttu.

Kiitokset Jennille hilpeistä kinkereistä ja onnittelut koko yhdistyksen puolesta palomies-puuseppä-kädenvääntäjälle. Tervetuloa täysi-ikäisten kastiin.

Sikamaisin terkuin,

matkareportteri Sami