Saarenmaa 2005

Viro, 22. – 27.7.2005

Reissun kuvasatoa

Perjantai 22.7.2005

Virallinen reissuun lähtö oli perjantaiaamuna. Veikon kanssa otettiin vähän ennakkoa keskiviikkona Suurlähettiläiden keikalta ja torstaina terassilta. Meidän oli tarkoitus nautiskella menomatkasta Tommin kyydissä, mutta Tommi sai jalkansa torstaina niin juntturaan, että Veikon matkakuvioihin tuli ratkaiseva muutos ja kaveri joutui ajamaan menomatkan. Mun alkuperäinen tarkoitus oli lähteä mopolla Karrin, Pekin ja Ollin kanssa, mutta joku mitätön pikkuvaras oli päättänyt puolestani toisin. Paljon kanssani kokemuksia jakanut ER-5 vietiin pari viikkoa ennen reissua pihalta, löytyi seuraavana päivänä ja oli nyt saatu pajalle kustannusarviota varten. Siirryin siis Tommin kyytiin. Veikon roolin muututtua otin itsekin sitten torstain rauhallisemmin. Perjantaina päästiin kaikki hyväkuntoisina aamusta matkaan, paitsi siis Tommi joka klenkkasi keppien kanssa.

Pojat ilmestyivät perjantaina hyvissä ajoin ennen ysiä hakemaan mua. Tavoitteena oli olla ysiltä Pekillä Hakunilassa ja saavuimmekin sinne juuri parahiksi. Mopopojat olivat hyväntuulisina valmiina matkaan. Pienenä negana oli pitkästä aikaa synkentynyt keli ja juuri lähdön hetkellä alkoi tuttuun tyyliin ripautella vettä. Hieman kohtalon ivaa, sillä takana oli kuitenkin joitakin täysin sateettomia viikkoja. Mua tietysti hymyilytti, koska mieluummin istuin sateelta suojassa autossa poppia kuunnellen ja bisseä kuroen. Ajoimme Hakunilasta Pekin johdolla kolmen mopon ja yhden auton letkan makasiiniterminaalille kevyessä tihkusateessa.

Check-inissä oli pientä säätämistä, koska olin joitain päiviä aikaisemmin käynyt Siljan toimistolla perumassa mopopaikan. Toimistolla asia vaikutti ongelmattomalta, mutta luukulla kesäpuppeli ei oikein meinannut ymmärtää tilannetta ja antoi tuplahyvitykset. Kun setvimme passijonossa lippujamme, tajusimme että se oli hyvittänyt Ollinkin pyörän meidän lipusta. Olli kävi korjaamassa asian jotta pääsisi pyöränsä kanssa laivaan, mutta nyt hyvityslipukkeita tuli taas liian vähän. Enää ei jaksanut mennä kitisemään, vaan kärsimme pienen tappion nahoissamme. Laivaan kuitenkin päästiin, mikä oli tärkeintä.

Pojat sitoivat mopot rutiinilla ja siirryimme sisätiloihin. Matka meni nopeasti Silja Superseacatilla laivan tarjoiluista nauttien. Tallinnan satamassa vaihdoimme paikallista valuuttaa ja Olli yritti järjestellä paluumatkaansa päivää aikaisemmaksi. Selitti syyksi duunia, mutta todellinen syy taitaa jäädä arvailujen varaan.

Lähdimme satamasta ajamaan kohti Pärnua. Tallinnassa oli hieman ruuhkaa, mutta pääsimme kuitenkin varsin jouhevasti edellisreissulta tutulle Tallinnan eteläpuolen Nesteelle tankille. Sitten ajoimme rauhallisesti rajoitusten mukaan Virtsun satamaan kuurosateisessa kelissä. Valtaosa tiestä oli aivan hanurista. Todellista perunapeltoa, jota oli varmasti kypsä ajaa mopolla. Autollakin töyssyt painoivat ikävästi etenkin kusihätäistä matkaajaa. Virtsussa jouduimme odottamaan laivan lähtöä lähemmäs tunnin, mutta se meni joutuisasti baarissa. Yritin tilata ’terminaalin’ baarista gin tonicin, mutta saadessani käteeni ruokalistan muutin tilaukseni Vana Tallinniksi. Maassa maan tavalla.

Lautalla mopoja ei tarvinnut sitoa, mutta Karrin moposta kypsyi takalaukun teline ja koko sissybar –hässäkän kiinnitys. Karri tunki laukkunsa auton kyytiin. Onneksi oli tällä kertaa huoltoauto matkassa. Vuosi sitten Kroatiaan lähtiessä sama ongelma olisi ollut jonkin asteinen katastrofi. Laivamatka meni taas nopeasti laivan kuppilassa, ylitys kestänee kolmisen varttia.

Olimme saapuneet Saarenmaalle. Kohteena oli saaren ainoa kaupunki, Kuressaari. Koko saaressa on 40 000 asukasta, joista 16 000 asuu Kuressaaressa.

Vuorossa oli vielä vajaan tunnin ajomatka ja ryhmä painoikin sen jo vähän ripeämpää tahtia. Tommin kanssa aloimme myös kiriä, jotta saimme matkajekun loppuun. Kuressaaressa jouduimme kiertelemään hetken, että Tuule -nimisellä rantakadulla ollut kämppä löytyi. Lopulta saavuimme Villa Marriotin(?) pihaan osoitteeseen Tuule 9. Kämppä oli upea ja erityisesti iso parveke merinäköalalla oli plussaa. Hanoista tuleva vesi vain haisi kaatopaikalle, joten suihkussa käynti tulisi olemaan tuskaa.

Perille saavuttuamme tyhjensimme auton ja kävimme välittömästi täyttämässä sen uudestaan keskustan kaupassa. Sadan euron lasti saatiin kämpille ja istuimme alkuun iltaa parvekkeella auringosta nauttien. Hiljalleen ilta viileni ja päätimme siirtyä linnan lähellä olevalle terassille. Se oli meitä lähin baari ja siinä oli todella idyllinen terassi näkymällä Kuressaaren Piispanlinnalle.

Aloimme kaikki olla lomafiiliksissä ja vähän maistissa, joten onnistuimme hajaannuttamaan porukan jo ekalla terassilla. Peki, Olli, Tommi ja Veikko päätyivät pizzalle keskustaan. Mä ja Karri ajauduttiin viehättävän suomalaisen sirkusopiskelijan Hannan opastamina keskustaan terassille.

Jurrinen itseluottamus oli kohdillaan ja yritin matkalla heittää kärrynpyöriä, mutta tuloksena oli vain Karrin ivallista naurua. Hanna masensi lopullisesti pyörimällä yhdellä kädellä ja kai lopulta ilman käsiäkin. Sikaa nöyryytettiin. Tarinan opetus: älä esitä sirkuslaiselle alkeellisia temppuja, joita et edes hallitse. Nöyryytyksestä huolimatta pääsimme terassille ja onnistuimme Karrin kanssa kömpimään takaisin kämpillekin. Muut pojat olivat saapuessamme jo pizzojen uuvuttamina autuaassa unessa ja se tuntui hyvältä ratkaisulta itsellekin.

Lauantai 23.7.2005

Kyllä oli taas terhakoita sikoja aamusta. Kasilta ne jo dokasivat naapurihuoneessa. Könysin lonkeron kera ryhmään mukaan. Ilma oli melko kehno ja epävakaa, joten istuskelimme parvekkeen viereisessä näköalahuoneessa pitkälle iltapäivään. Karri, Veikko ja jalkavammastaan toipunut Tommi päihtyivät ankarasti tiukkaa vodkaa kumoten. Me muut yritimme ottaa vähän fiksummin. Iltapäivällä kävimme cäbillä Veski-nimisessä myllyravintolassa syömässä. Pojat kehuivat annoksiaan ja itsekin olin tyytyväinen kahvikupilliseen hernekeittoa. Kyllä tällainen kuikelo sillä annoksella elää. Lomadieetti oli taas alkamassa eli ruokahalu oli aika nollassa.

Veskistä tulimme taas kaupan kautta himaan. Kaupan kassalla oli vähän show’ta, kun rahaa ei meinannut löytyä. Saatiin kuitenkin säädettyä kaksi kärryllistä keittoa ja brekkaritarpeet kämpille. Ostokset ladattiin taksiin ja niiden lisäksi kyytiin mahtui neljä sikaa. Veikon kanssa käveltiin kämpille ja perille päästyämme saimme kuulla vuokraemännän ensimmäisestä purkauksesta. Joku oli kuulemma kussut ulkoeteisen matolle ja se maksaa 300 ählämiä. Saman tien alkoi kovat spekulaatiot oliko sen aiheuttanut omistajien sokea koira vai kenties Peki, jolla tunnetusti on meriittejä kyseisellä alalla.

Ilta meni joutuisasti tarinoiden. Kusemisspekulaatioista alkaneet keskustelut saivat ihmeellisiä piirteitä ja onnistuimme jopa väittelemään tunnin verran yhdistysverotuksesta. Jossain vaiheessa teimme taas lähtöä baariin. Lähtö tuli mun kondikselle liian nopeasti ja pojat hipsivät edeltä cäbillä baariin. Kävelin hetken päästä perässä ja pieni dallailu sateen jälkeisessä ilmassa oli todella piristävää.

Pojat olivat taas pizzalla. Tommi alkoi olla maksiminiitissä ja Peki vei aika pian äijän himaan nukkumaan. Mä päädyin bisselle ja pelailemaan bilistä keskusaukion kivaan kuppilaan, muut vesselit lähtivät vielä nopealle kierrokselle johonkin toisenlaiseen baariin. Palatessani kämpille keli oli taas muuttunut masentavaksi; vettä tuli urakalla ja tuuli todella napakasti suoraan mereltä. Kaikki taskussa olleet ählämit oli tietysti käytetty, joten cäbiä ei voinut ottaa. Kävellessä onnistuin eksymään ja päädyin vaeltamaan sateisessa viimassa tunnin verran ympäri kylää. Eipä ollut kovin hekumallinen fiilis, mutta kämpän löytyminen lopulta tuntui aika mahtavalta. Poitsut tuhisivat taas onnellista unta ja hyvilläni lämpimistä sisätiloista painuin itsekin peiton alle. Uni tuli nopeasti.

Sunnuntai 24.7.2005

Turot olivat taas ajoissa vireessä. Köniseminen alkoi ennen ysiä. Yritin sinnitellä sängyssä puolisen tuntia, mutta ei auttanut. Tommi jätti nyt vodkan väliin, mutta Karri ja Veikko jatkoivat eiliseen tahtiin. Sadetta pidellessä ja törpötellessä meni vähän yli yhteen, kunnes lähdettiin tutustumaan Kuressaaren upeaan piispanlinnaan.

Kiersimme kunnioitettavan kokoisen linnan ja museot lähes kokonaan ja kierros päättyi tornikahvilaan. Kahvilassa nautimme maisemista ja juomista. Pientä pahennusta saattoi aiheutua, vaikka yritimme pitää jurrisimpia kavereita aisoissa ja rajoittaa äänen- ja kielenkäyttöä. Veikolla jäi jo paikoitellen levy pahasti junnaamaan.

Linnasta lähdimme kohti keskustaa ja lähellä olevan Hotell Arensburgin tyylikkääseen ravintolaan. Peki ei suostunut syömään, koska oli muka saanut joskus sieltä huonon annoksen. Meinasi käydä lähellä burgerilla. Muut poitsut vetivät hyvännäköiset pihvit ja kiittelivät taas annoksiaan. Itse tulin kylläiseksi tomaattikeitosta ja salaatista.

Ruokailun jälkeen tarkoitus oli käydä kaupassa hakemassa tomaattimehua ja mausteita bloody maryn tekemiseen. Mä ja Olli talsimme kämpille ja muut suunnistivat kauppaa kohti. Ollin kanssa elvyttiin rauhassa kämpillä. Melko pian kävi kuitenkin selväksi, että vesselit ovat jääneet baariin, joten menimme läheiselle hiekkakentälle heittelemään mölkkyä.

Ehdittiin heitellä hyvä tovi ennen kuin taksi huristi ohi meidän kämpälle ja hetken päästä kentälle valui todella päihtynyt lauma sikoja. Yllättäen kauppa oli unohtunut ja Karri ja Veikko olivat peräti masentavassa jurrissa. Olivat tuoneet kyliltä mukanaan Karrin tutun Satun ja hänen mykistävän kauniin frendinsä Katin. Mölkky muuttui joukkuepeliksi, mutta parin matsin jälkeen siat havaitsivat sen mahdottomaksi lajiksi.

Siirryimme kämpille istumaan ja turisemaan. Keli oli taas nihkeä, joten istuskelimme iltaa näköalahuoneessa. Jutut olivat tällä kertaa poikkeuksellisen ala-arvoisia ja väittelyä sai aikaan aiheesta kuin aiheesta. Naisseura siirtyi puolen yön maissa lähistöllä olleelle omalle kämpälleen, osa sioista painui nukkumaan ja äänekkäin osa jäi keittiöön möykkäämään about kahteen asti. Tommi laittoi jankkauskänniäijille nyrkkiäkin pöytään ja ilmeisesti siitä uupuneena nukahti lopulta sohvalle.

Maanantai 25.7.2005

Sai nukkua puoli kymmeneen, eli ukot tottuvat hiljalleen lomarytmiin. Tai sitten se oli se yöllinen mölinä, mikä väsytti sikoja. Melko pian kaikki äijät olivat ylhäällä ja keittiössä brekkarilla. Biitsikelit eivät kolkutelleet vieläkään, joten päätimme lähteä autolla baanalle. Mä tarjouduin kuskiksi, koska olin aamusta ainoana ajokunnossa eilisen hynyttelyn takia. Peki olisi pystynyt ajamaan, mutta sitä olisi saanut venailla jonkun tunnin. Muilla ei ollut toivoakaan.

Puoli yhdeltätoista pääsimme baanalle ja ajoimme ensin Kuressaaren keskustaan turisti-infoon. Krapulaiset siat valittelivat tilan ahtautta, kun neljä haisevaa ukkoa oli ahdettu takapenkille. Veikko hoiti turisti-infosta kartan ja suuntasimme ensin Kaalissa olevalle isolle kraaterille.

Reilun parinkympin matka tuli ripeästi hyvillä teillä ja hiljaisessa liikenteessä. Kraaterikin oli ihan jees, halkaisijaltaan reilu sata metriä ja syvyyttä 22 m, pohjalla pieni lampi. Teimme Tommin kanssa tuliaisostokset ja hankimme itsellemme tarpeeseen tulevat kiviset drinkkisetit. Kraaterilta ajelimme Leisin tuppukylän kautta Pangan jyrkänteelle. Tiet muuttuivat masentavan kuoppaisiksi hiekkapätkiksi ja vettäkin alkoi taas vaihteeksi tiputella. Autossa oli melkoisesti painoa, joten iskarit olivat todella kovilla. Etenkin Karri taisi kärsiä matkasta. Muutaman päivän todella ankara törpöttely oli aiheuttanut mahtidarran, jonka ahdas autoilu kruunasi.

Jyrkänne oli melko vaisu, mutta tulihan sekin ’nähtävyys’ koettua. Kiivettiin siellä johonkin tornin tapaiseen ja lähdettiin heti sen jälkeen jatkamaan matkaa. Kuressaareen oli neljänkympin matka ja siitä eka puolikas oli edelleen vastenmielistä kuoppapätkää. Onneksi ei oltu mopoilla liikkeellä.

Kuressaaressa ajoimme ytimeen ja saatuamme auton parkkiin kävelimme Pekin suosittelemaan burgerimestaan. Burgerien tulo kesti toista tuntia eikä laadussakaan ollut hehkuttamista. Vitun Peki. Plussaa oli, että pitkästä aikaa pystyi syömään vähän kiinteää ravintoa. Onnettoman ruokailuhetken jälkeen elvyimme hetken ja päätimme lähteä kylpylään köllöttelemään.

Peki ajoi meidät sataman viereen pieneen kylpylään. Siellä pääsimme saunaan, porealtaaseen ja mikä parasta; puhtaalta haisevaan suihkuun. Uitiin jonkin verran ja opetin pojille, miten vesiliukumäessä saadaan kunnon vauhti. Parin tunnin kylpeminen teki hyvää, vaikka ei se kummoinen kylpylä ollut. Kylässä olisi ollut muutama vaihtoehto, mutta tiedä niidenkään tasosta.

Kylpylän jälkeen kävimme kaupassa hakemassa edelleen puuttuvaa tomaattimehua ja palasimme kämpille tekemään verisiä mareja. Parin päivän pilvisyys hellitti ja nautiskelimme parvekkeella alkuillan upeasta auringosta. Peki yritti korjailla mopoaan, mutta ei siitä tuntunut oikein mitään tulevan. Mopon fixauksesta luovuttuaan ja huonojen burgerien korvaukseksi Peki pyöräytti meille mainiot pastat, joita söimme ahnaasti keittiön pöydässä. Safkan jälkeen nautittiin vielä hetki auringosta partsilla, mutta illan taas viiletessä siirryimme tuttuun näköalahuoneeseen.

Osalla pojista näytti väsymys iskevän, joten päätimme vielä piristää niitä pyörähtämällä linnan viereiselle rantaterassille. Kävelimme sinne kymmenen jälkeen ja otimme parit drinksut. Kellään ei ollut enää halua lähteä keskustaan pörräämään, joten parin kierroksen jälkeen palailimme kämpille.

Tommi ja Rannistot menivät suoraan nukkumaan. Karri, Veikko ja mä istuttiin vielä joitain tunteja työ-, opiskelu- ja ihmissuhdeasioista asiallisesti keskustellen. Veikolle iski taas hetkittäin jurri päälle ja tuntui, että kaikki jutut eivät mene perille. Muuten oli ihan hyvät juttutuokiot. Punkut kuluivat loppuun ja oli hyvä mennä nukkumaan.

Tiistai 26.7.2005

Heräsin yhdentoista maissa. Rannistot olivat lähteneet jo pari tuntia sitten; Olli himaan ja Peki Tallinnaan Tiinaa hakemaan. Tommi oli ollut jo jonkin aikaa hereillä ja yritti sivistyneen näköisenä lukea. Karri ja Veikko nousivat puolen päivän jälkeen ja tehtiin porukalla brekkaria.

Melko pian päätimme lähteä kylille pörräämään. Peki oli eilen luvannut täksi päiväksi 26-asteisen kelin, mutta Pekin fakta petti taas. Pilvistä ja koleaa. Pekin eilisen säätiedotuksen jälkeen tarkoitus oli painaa tänään biitsille, mutta se oli nyt unohdettava. Optimisteina otimme kuitenkin Tommin kanssa biitsikamat kylille messiin.

Yhden jälkeen kävelimme hissuksiin keskustaan ja pyörimme kaupoissa. Käteen jäi lähinnä tyylikkäitä paikallisen taiteilijan piirtämiä t-paitoja. Paikallisessa Kaubamajassa huomasimme vuokrakämppämme emännän siellä töissä. Hymyili sioille, mutta jonkun mielestä vähän väkinäisen oloisesti. Shoppailu oli rankkaa hommaa ja palkitsimme itsemme tuopposilla keskusaukion baarissa, jossa pojat olivat pari päivää sitten vetäneet huugi-guugin. Silloinen riehakkuus oli taakse jäänyttä elämää ja nyt bissellä istui aika nuutuneita sikoja.

Iltapäivän ohjelma jatkui juomakaupassa käynnillä ja sen jälkeen suuntasimme kohti biitsiä. Lähellä rantaa päätimme olla nälkäisiä ja etsimme jonkin aikaa sopivaa ruokapaikkaa. Päädyimme jahtisataman vieressä olleeseen pieneen kuppilaan. Duunissa oli kauniita nuoria neitoja, mutta tarjoilu niiltä ei oikein tahtonut luonnistua. Istuimme pöytään ja pirkot vaan kikattivat keskenään tiskin takana. Lopulta jouduimme menemään tiskille ja tilaamaan siitä jonkinlaiset annokset. Safkoissa ei ollut liiemmin hehkuttamisen aihetta, mutta kaikki sisällä pysyvä murkina on tässä vaiheessa lomaa puoli voittoa.

Syötyämme ja juotuamme kävelimme taas kohti hiekkarantaa. Keiko ja Marita olivat olleet toista viikkoa kiertelemässä Viroa ja matkalla rannalle näimme ne kylpylän edessä. Pariskunta kävi järjestämässä seuraavien öiden majoituksen ja me muut menimme biitsille frisbeetä heittelemään. Saimme edes hiukan rantaelämän tuntua etelän lomallemme.

Pilvisellä rannalla ei kauaa viihtynyt, joten palasimme kämpille tekemään muutamat bloody maryt. Keiko ja Marita olivat tulossa yhdeksi yöksi meidän kämpille, joten raivasimme niille tilaa kämpästä. Muutenkin tilavassa kämpässä ja Ollin nyt lähdettyä majapaikka oli helposti järjestettävissä. Peki ja Tiina tulivat mopolla Tallinnasta ja olivat matkalla kastuneet muutamaan otteeseen. Pekille tuli taas täysi ajopäivä, oli kuitenkin ollut aamusta asti liikkeellä. Pariskunnat lähtivät pian syömään. Veikko oli lopettanut törpöttelyn ja meni ottamaan torkut. Karrin ja Tommin kanssa otettiin bloody mareja ja haukattiin Pekin eiliset pastat loppuun.

Ruokailijat palasivat ja istuimme iltaa kämpillä. Kymmenen maissa päätimme vielä pyörähtää keskustaan ja tilasimme cäbin. Menimme ensin aukean pizzeriaan, jossa osa porukasta – jatkuvasti nälkäiset – haukkasi vielä pienet pizzat. Kävimme vielä toisella terassilla, Veikko ja Tommi tosin hipsivät jo pizzojen jälkeen himaan. Toisessa mestassa istui Satu ja Kati ja turisimme niiden kanssa lasillisten verran. Olivat kiertäneet saarta vähän enemmänkin, mutta emme ilmeisesti olleet missanneet mitään merkittävää. Puolen yön jälkeen kävelimme kaikki kämpille ja pidimme vielä pienet turinatuokiot näköalahuoneessa. Reissun viimeiset bloody maryt loppuivat kahden maissa.

Keskiviikko 27.7.2005

Simmut aukesivat kymmeneltä. Keli näytti vieläkin epävakaalta, mutta meitä autoilijoita se ei tänään haittaisi. Aamupalan ja –toimien jälkeen pakkasimme rojut ja puoli yhdentoista jälkeen lähdimme jo matkaan. Peki ja Tiina jatkaisivat seuraavaksi Pärnuun, Karri mökkeilemään lähinurkille sekä Keiko ja Marita Kuressaareen hotelliin pariksi yöksi. Hyvästeltyämme muut Veikko ja mä poistuttiin kämpiltä Tommin kyydissä kohti Kuivastun satamaa ja armasta kotimaata.

Matka sujui leppoisasti ja saavuimme puoli kahdeltatoista Kuivastuun. Purtilon piti lähteä kahdeltatoista, mutta aikataulu ei ihan pitänyt. Lopulta botski irtosi saaresta puoli yhden jälkeen. Onneksi meillä oli aikaa. Laivamatka vietettiin laivan baarissa ja kannella kirkastuneesta kelistä nauttien.

Matka Tallinnaan tuli Härän varmalla otteella turvallisesti. Tallinnan ytimessä ajoimme entisen Citymarketin, eli nykyisen Rimin parkkikselle ja kävelimme vanhaan kaupunkiin. Veikon opastamina menimme Restoran Oliveriin pihville. Hyvin oli Veikko mestansa valinnut, sillä pihvit olivat loistavat. Kannattaa testata joskus, jos kylille satut (www.oliver.ee).

Kylläisinä palasimme Rimille ja hoidimme gaalaviinaostokset. Kärry tuli melko täyteen ja ylpeinä satsistamme pakkasimme auton. Aikaa oli vielä, joten pesetimme ankarasti paskaantuneen kiesin ja piipahdimme Piritan satamassa ihailemassa maisemia. Tulimme laivan check-iniin kuudelta. Veikko kärsi ankarasta krapulasta ja hilpeästä Veikosta oli tullut taas arkinen ja vakavamielinen Timo.

Laivamatka oli puuduttava. Muutama sidukka ja kauppareissu, muuten hengattiin lähinnä kannella. Stadissa Tommi ajeli kiukulla ja mun kämpillä oltiin ennen kymmentä viinat purettuina kyydistä. Olihan taas kiva olla himassa. Homma pakettiin: ihan lysti reissu ja oli nasta nähdä Saarenmaa ja sen kuviot. Ihan viehättävä ja rauhallinen paikka, hintataso edullinen. Sopinee paremmin perhematkailuun ja aktiivista yöelämää etsivien on sinne turha lähteä. Kelit olivat hanurista ja kivan näköiset biitsit jäivät käytännössä kokematta. Mutta sillehän me emme voineet mitään. Varsin positiivinen fiilis kuitenkin jäi reissusta, toivottavasti muillekin.

Sikamaisin terveisin,

matkareportteri Sami