Ruka 2003

Kevätrieha

Sikojen oli taas aika painaa perinteiselle hiihtoreissulle kevään hangille. Levillä alkoi tulla fiilis, että paikka on jo koluttu ja vaihtelua tarvitaan. Erinäiset seikat saivat meidät pitämään matkakohteen edelleen Suomessa, toisten mieliksi ja toisten harmiksi. Matka-ajankohta oli muuttunut perinteisestä pääsiäisviikosta maaliskuun loppupuolelle lähinnä lomien ajoittamisesta johtuen. Sesonki ei välttämättä ole vielä kuumimmillaan, mutta hiihtokelien voisi olettaa olevan mitä parhaimmat.

Matkapäiväkirja lähtee taas totuttuun tapaan lähtevät aika pitkälti henkilökohtaisista fiiliksistäni, mutta yritän olla tasapuolinen muita sikoja kohtaan ja saada heidänkin näkökulmaa esille. Sikojen historian paras hankinta – digikamera – osoittautui edelleen mainioksi välineeksi, vaikka eivät kuvat mitään taideotoksia todellakaan ole. Kenties asialla on jotain tekemistä kuvaajien ammattitaidon tai esteettisen silmän kanssa? Toisaalta eipä meikäläisten näköisistä karjuista taida hyviä kuvia saadakaan.

Anyway, tästä tämä raportti alkaa kaikessa apaattisuudessaan…

Lauantai 22.3.2003

Kello 04.36. Puhelin soi. Mitä vittua… ’Me ollaan Teron kanssa siellä kymmenen minuutin päästä’, Keiko kiekui niin pirteänä kuin Keiko nyt yleensä pystyy. Kymmenen päivää intissä ja sieltä saatu flunssa olivat saaneet miehen väsyneeksi, eikä tuplaherätystä tullut juuri noteerattua. Voi helvetti, mä en oo vielä pakannut, nyt on kiire. Aina niin hyväntuuliset pikipojat Keiko ja Terska olisivat rapun edessä kohta, eivätkä pojat tykkää odottelusta. Laukkua auki, rojut sisään, nippu levyjä ja vähän boozea mukaan ja pihalle. Karri & Tommi olivat jo Keikon kyydissä ja itse kömmin Teron Volvon kyytiin. Tiksistä suuntasimme Keravalle poimimaan Samua, joka eilisillan puhelun perusteella saattaa olla aika jurrissa. Kellohan on vasta vähän jälkeen valomerkin. Onneksi en itse mennyt eilen baariin, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Järki ja väsymys sai mut parantelemaan flunssaa kotona omilla tropeilla.

Kertausharjoitusten ensimmäiset yhdeksän päivää metsässä olivat menneet ihan ok, eikä teltassa nukkuminenkaan ollut tuntunut niin pahalta. Vikana päivänä koko päivän ulkona jäpitellessä tuli sitten kuitenkin poimittua railakas flunssa ja nyt olo oli todella tukkoinen, kurkku kipeä ja räkää tuli vuolaasti. Ei mikään herkullinen lähtökohta lomalle, jopa hieman masentavaa.

Tropin otto jatkui heti autossa Samun säestäessä. Lahteen mennessä oli uponnut jo ensimmäinen kotarileka ja olo parani ainakin omissa silmissä. Seuraavaksi oli salmaripullon vuoro. Matka meni varsin joutuisasti. Samun kanssa laulettiin ja jorattiin, pääasiassa Elvistä ja Matti Nykästä. ’Hai hai hai, mä oon sun samurai, tuppeen tiukkaan miekkani laittaa sain. Hummaa-hummaa-hummaa-hummaa.’ Jessus mitä paskaa. Tero kesti örvellyksen hienosti, vaikka Samun kiipeily penkillään vähän rajoja kokeilikin. Pidettiin pari pikkubreikkiä, kun ajelimme Jyväskylän kautta Kuopioon ja edelleen Iisalmeen ja Kuusamoon. Kuusamossa oltiin kahden maissa ja mentiin paikalliseen Martinaan rouhimaan maittavat pizzat. Kondis oli sitä luokkaa, että pipo jäi Kuusamoon. Safkan jälkeen haettiin Citymarketista vähän rouhetta ja keittoa kämpille ja jatkettiin matkaa kohti Rukaa.

Keikon autokunta oli hankkinut avaimet kämppään ja poitsut istuivat siistissä rivissä bisseä lipittämässä. Välittömästi kämpälle saavuttuamme meitsi painoi nukkumaan, kun matkalla ei ollut oikein malttanut. Tuli sitten kerralla nukuttua seitsemään asti.

Flunssa painoi tirsojen jälkeenkin rankasti ja otin Strohia lääkkeeksi. Pojat olivat käyttäneet mun nukkuma-aikani tehokkaasti pohjien ottoon. Etenkin Keiko ja Samu olivat hirmuniitissä. Taitaa olla raskas ilta edessä, varsinkin Keikon jankuttaminen oli masentavaa kuultavaa.

Kympin jälkeen kömmittiin Pisteeseen juhlimaan Palanderin Kallen Maailman Cupin voittoa. Samu aiheutti pahennusta huutelemalla Kallelle. Keiko ja Terska säestivät tarmokkaasti. ’Mikä vitun Kalle’, ’köyhät kyykkyyn…!’ Hienoa pojat. Karrin ja Tommin kanssa oltiin liian siveellisessä kunnossa ja hävettiin vähän. Pisteessä otettiin muutamat keitot, mutta tarjonta oli aika vaisua. Tai ehkä me ei varsinaisesti kuuluttu sen illan kohderyhmään kyseisessä kuppilassa. Vaihdettiin siis vieressä olevaan Zoneen.

Zonessa meno oli vielä väsyneempi. Ei hyvältä näytä tän viikon alku. Parin keiton jälkeen Karri, Tommi ja mä siirryttiin kämpälle, missä Samu olikin jo nukkumassa.

Olisikohan lentänyt Pisteestä ulos? Pikipojat jäivät vielä baanalle. Keikon nokkimisjoraus oli sen näköistä, ettei sitä kestäneet muut kuin Terska katsella.

Sängyssä nukkuminen tuntui varsin oudolta ja unta sai jahdata hetken verran…

Sunnuntai 23.3.2003

Pikipojatkin olivat löytäneet tiensä kämpille laihoin tuloksin. Tero kuorsasi mun vieressä ja yrittipä ottaa kerran yön aikana karhumaiseen syleilyynkin. Onnistuin livahtamaan. Puoli kasilta Terska alkoi jo heräilemään, tottunut kai aamuisin kotona katsomaan Teletappeja epäinhimillisiin aikoihin. No mulle aikaiset herätykset olivat intistä tuttuja. Muutkin äijät nousivat hiljalleen ja tuli syötyä kunnon aamupala: puuroa, leipää, kananmunia, kahvia ja mehua. Pakko pupeltaa, kun vielä pystyy. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, muutaman päivän päästä meikäläinen ei juurikaan kiinteän ravinnon kanssa pelleile. Puuroa otetaan vaan pullotettuna. Toisaalta kymmenen tipatonta päivää on saattanut rauhoittaa vatsan niin, että se voi kestää pidempäänkin. Nähtäväksi jää. Keli näytti heti aamusta loistavalta, lämpötila oli nollan pinnassa ja taivas hehkui pilvettömyyttään. Eipä ole yhtä sinistä sävyä taivalla nähnyt sitten kesän Espanjan päivien… formulalähtö Malesiasta katsotaan ja sitten rinteeseen, hissit aukeavat puoli kymmeneltä.

Räikkönen perkele nousi kärkeen, eikä skabaa malttanut jättää kesken. Formulat eivät kuulu mun normaaliohjelmistoon, sikäli kuin sellaista on olemassakaan, mutta tyrkyllä ollut historiallinen ensimmäinen voitto oli todistettava. Räkä meni ja voitti, joten rinteeseen pääsi hyvällä fiiliksellä vähän ennen yhtätoista. Keikolla oli eilisestä nokkimisesta valtava darra ja rassukka jäi kämpille lepäilemään. Karri suuntasi murtsikoilla parinkympin lenkille. Härkä otti Pekiltä lainatun laudan alleen ja loppuryhmä sukset ja suunnattiin parvekkeen alta lähtevään rinteeseen. Härkä oli ekaa kertaa elämässään rinteessä ja heti laudalla. Jätettiin vesseli harjoittelemaan mökin viereiselle rinteelle. Samu oli käynyt vuokraamassa sukset ja ostamassa lipun ja katosi saman tien baanalle. Teron kanssa suunnattiin Bistron rinteelle ja meinattiin koomata heti ensimmäinen nousu tuolihissillä. Puomin nosto jäi viime tippaan ja alasmeno meinasi tapahtua saman hissin kyydissä. Tilanne kuitattiin räkäisellä naurulla ja muuten coolilla tilanteen korjaamisella. Muilla turisteilla oli lystiä.

Alkukommelluksen jälkeen lasku maittoi ja painettiin näyttävästi ympäri tunturia. Terassikausi avattiin Bistrossa minttukaakaolla, joka oli nektaria kipeälle kurkulle.

Pilvistä ei ollut edelleenkään tietoa ja ala-asemien mittarit näyttivät parhaimmillaan kymmentä astetta. Tero luovutti rinteet puoli kahdelta, kun sulkishaaste Karrin ja Tommin kanssa lähestyi. Tommi oli lopettanut laskemisen todella hikisenä muutamaan mäkeen. Sulkiksessa Karri kuulemma pieksi kaikki. Mä painoin rinteitä neljään asti nauttien joka hetkestä, mutta kun kaikki rinteet oli kolunnut muutamaan otteeseen, paikka alkoi jo vähitellen tympiä. Ja menossa oli vasta eka rinnepäivä. Taitaa olla liian pieni mesta mun egolle.

Neljältä tulin kämpälle, missä kaikki muut äijät jo olivatkin. Samu duunasi herkullista poronkäristystä ja katsottiin kiekkoa. Tapparan piestyä Bluesin mäkin kävin kokeilemassa lautaa. Yksi lasku viereisessä rinteessä riitti. Lopussa pääsi vähän jyvälle hommasta, mutta ei ollut energiaa punnertaa enää enempää. Flunssa ja keitto ovat vieneet voimat ja suksilla on kuitenkin paljon kivempaa. Sanokoot teinit mitä sanoo, mä en välitä! Oli tiukan hyllyttelyn aika.

Otettiin alkuun aika rauhaksiin keittoa, kunnes meno vähitellen alkoi riehaantua totuttuihin sfääreihin. Yhdentoista jälkeen suunnattiin baariin. Tero ja Keiko lähetettiin edeltä tiedustelemaan hotellin naistentansseihin. Samu jäi talonmieheksi kämpälle. Muiden poikain kanssa seurattiin pikipoikia hetken päästä, mutta päätettiin poiketa Zoneen matkan varrella yhdelle. Siellähän pikipojatkin päivystivät naapurimökin kiekkoäitejä jahtaamassa. Joraus oli hurjaa, kun Karri ja Keiko etunenässä pyörittivät tätejä. Sorruttiin karaokeenkin, kun Tero veti ekaksi suurella tunteella ’Suuret setelit’ ja sen jälkeen Karri ’Huugi-guugin’ bändin säestäessä ja mun toimiessa esitanssijana pöydällä. Meinasin pudota pöydältä siinä vilskeessä. Kaikki löysivät baarista kämpälle, jossa Samu veti unta kupoliin sohvalla. Oli rassukka todella huonossa hapessa – nyt jo.

Maanantai 24.3.2003

Yhdeksältä aamulla ylös yleiseen hälinään. Samulle uni oli tehnyt hyvää ja mies valmisteli brekkaria täydellä energialla. Muut siat siivoilivat – hämmästyttävä näky. Muutama käynnistävä drinksu ja Nykäsen Mattia poppikoneeseen… bueno. Elämä on laiffii! Lehtiä lukiessa tuli ajatus, että voisipa skrivailla oman Espanjan stoorinsa paperille ja lähettää sen julkaistavaksi. Olo oli vielä vähän tukkoinen, mutta selkeästi parempaan suuntaan menossa. Keli oli hieman pilvinen, mutta lämpötila edelleen plussan puolella. Karri lähtee tänään tätien kanssa hiihtämään, Tommi harjoittelemaan laudalla ja muut suksille. Keikokin oli piristynyt nokkimisestaan ja oli täynnä virtaa. Baanalle lähdettiin yhdeltätoista.

Ihana rinnepäivä. Pilvet poistuivat ja keli oli kuin edellisenä päivänä. Tero, Keiko ja minä painettiin rinteitä baarista baariin. Keiko nimesi Terskan airbägiksi pyöreähkön olemuksen takia ja me liitettiin Keiko välittömästi samaan kastiin. Eihän niille voi mitään sattua, kun on omat turvajärjestelmät. Seitsemän euron minttukaakaot alkoivat nyppimään ja hain minttulekan pitkäripaisesta mukaan matkaan. Parin euron kaakao ja omat blandikset tulivat paljon huokeammiksi ja niin sai kaakaoseensa myös hieman esanssia. Sekoitussuhteet sai itse säätää kohdalleen, koska baarien tunarit eivät tuntuneet hallitsevan työtään.

Tommi sai hiljalleen vähän tatsia lautaan ja liittyi meidän seuraan. Samu palasi muutaman tunnin ’laskemisen’ jälkeen kämpälle ja oli taas käsittämättömän huonossa hapessa. Mikäli sama meno jatkuu, se on vietävä huomenna sairaalaan tiputukseen ja lähetettävä sit koneella tai jollain muulla himaan. Ei raukkaa voi ottaa enää sikareissuihin mukaan, kun kroppa ei kestä. Lienee Samun ruho täyttänyt jo 70, vaikka virallisesti äijä on vielä alle kolmenkymmenen. Sääli. Samulla oli ongelmia päästä kämppään sisään, kun mä olin aamulla lukinnut ainoat avaimet turvallisesti sisään. Samu antoi huoltomiehelle lopulta neljä euroa oven avauksesta ja huoltomies oli tyytyväinen, ettei käynyt huonommin…

Terska ja Keiko lähtivät hetken päästä katsomaan, ettei Samu ollut laittanut fönaria sisään kämppään mennessään. Totuus lienee, etteivät pikipojat jaksaneet enää ’laskea’ ja oli päästävä kämpälle lepäämään. Tommin kanssa laskettiin mulle jo niin tuttuun Wunderbariin ja Tommikin suoriutui laudallaan tunturin toiseen ääripäähän. Siellä törmättiin naapurintäteihin ja viihdytettiin niitä charmikkaasti hetki. Mintut toimivat ja Tommi ei päässyt enää laudalla takaisin. Ankkurihissinousut olivat ylivoimaisia. Puolikkaan nousun ja pienen vaelluksen päätteeksi Tommi pääsi Saaruan majalle ja soitti Karrin hakemaan autolla.

Mä laskin hetken ja tulin kämpälle viideltä. Terska ja Samu nukkuivat sikeästi ja Karri oli taas lähdössä hiihtämään. Kipaisin Kotipizzaan hakemaan Tommille ja mulle lätyt ja syödessä kuului miellyttävää taustamusiikkia, kun Samu ryki sappinesteitään pihalle. Lainattiin naapurin pirkoille muutamia levyjä ja kuunneltiin itse Nykästä tunnelman kohottamiseksi. Hiljalleen alkoi Masan piipitys nyppiä. Taitaa olla viimeinen päivä kyseisen levyn parissa. Saunan lämmitys oli taas täydessä vauhdissa, hylly se miehen tiellä pitää…

Otettiin pohjia välillä omassa porukassa ja välillä naapurien seurassa. Kympin maissa lähdettiin Bistroon Lapinlahden Lintuja katsomaan, osa cäbillä, osa dösällä. Kehtasivat pummata 12 juuroa lipuista ja piti vähän kitistä. Edes hotellilla (Vantaalla) ei ole samanlaisia riistohintoja. Okei, lienee aika vakiotasoa, mutta joskus on vähän maristava. Ihan vaan periaatteesta, ettei turisteja aina kusetettaisi. Tuli jorattua todellisissa liekeissä, mutta ei siitä sen enempää.

Bistron suljettua ovensa suurin osa ryhmästä oli poistunut ja lopulta oltiin Keikon kanssa kaksistaan ihmettelemässä baarin ulkopuolella. Otettiin cäbi ja yritettiin etsiä snagaria. No eihän kylästä avonaista sellaista löytynyt ja päätettiin mennä Zoneen ottamaan keitot. Muu ryhmä olikin siellä ja heitettiin Karrin kanssa taas pienet showt. Tällä kertaa vuorossa oli tuttu ja turvallinen ’Lauantai-ilta’ luonnollisesti puuttuvalla säkeistöllä (ks. Eurooppa-stoorin Prahan päivät) höystettynä. Yleisö oli esityksestämme haltioissaan ja saimmekin haalittua kunnon jatkot kämpälle. Toiset olivat vireämpinä kuin toiset.

Samu oli ollut talonmiehenä koko illan. Vesseli jättänyt päiväksi vuokraamansa laudan mökin eteen ja tottahan se oli jollekin kelvannut. Olisi varmaan kannattanut suoriutua sen verran, että olisi edes laudan palauttanut.

Tiistai 25.3.2003

Heräsin ysiltä evakosta sohvalta. Muut siat könysivät samoihin aikoihin ylös ja joitain naapureita paineli jatkoilta kotiin. Otin vähän brekkaria ja rinnetavoite oli taas kello 11. Karri oli lähdössä hiihtämään parinkympin lenkin. Tero piti välipäivää. Samu yritti nukkua itseään kuosiin ja alkoi hiljalleen taas vaikuttaa elävältä. Sairaalakeikan voi unohtaa, mutta viinaa sille ei enää anneta. Tommikin oli saanut flunssan ja meinasi lepäillä kämpällä. Keikon kanssa lähdettiin tavoiteaikataulussa rinteeseen ja suoraan Wunderbariin kaakaolle. Laskettiin sen jälkeen kymmenkunta mäkeä ja palailtiin kämpälle elpymään.

Keiko ja Härkä ottivat pizzat ja Karrin kanssa mentiin burgerille Pirttiin. Pienet ruokalevot ja aikomus takaisin rinteeseen. Taivas oli edelleen pilvetön, mutta pakkanen oli alkanut nostaa päätään. Haettiin Karrin kanssa nostetta vodkaplöröillä. Flunssa alkoi olla voitettu, kun pääsi taas normaalilääkitykseen ja kropan myrkytystila alkoi vakiintua. Vähän räkää vielä irtosi, mutta ei se menoa haittaa.

Reilun tunnin rykäisy rinteessä riitti. Bistron puoli oli jo varjossa ja terassit tyhjiä. Länsirinteet olivat todella buenot, mutta ei niitä jaksanut yksin kauempaa tahkota. Tulin puoli kuuden maissa kämpälle, jossa Karri teki lähtöä kauppaan täydennystä hakemaan. Hylly kähisemään ja pikkuhiljaa alkoi jo jännittämään Jokerien puolesta. Ollaan Kärppien alueella, joten ei passaa pitää liikaa meteliä omasta näkemyksestään.

Saunottiin ilta ja grillailtiin makkaraa takassa. Jokerit pesi Kärpät 1-0 ja kuunneltiin matsia radiosta. Karri lupasi vetää valtaisan kännin ja sovimme lähtevämme Pisteeseen illalla. Ja vitut. Teinipoika meni nukkumaan ysin jälkeen – no se hirmujurri siltä kyllä onnistui. Muutkin pojat olivat aika vaisuja. Muutaman päivän tiukka sikailu oli vienyt pojista mehut ja Tommin kondiksen kruunasi vielä flunssa.

Lähdin yhdentoista pintaan pyörähtämään Zonessa, mutta meininki oli aika väsynyt eikä siellä jaksanut yksikseen istuskella kuin yhden bissen verran. On se perkele, kun kuusi äijää lähtee tunturiin ja kuppilaan joutuu menemään yksin. Hilppasin takaisin kämpälle, missä veitikat katselivat Arsenal – Chelsea –matsia. Kypsä peli, kypsä ilta. Ajoissa nukkumaan…

Keskiviikko 26.3.2003

Heräsin taas ysiltä. Tuli nukuttua suht hyvin, eikä enää ollut flunssaa. Mahtavaa. Pikipojat aikoivat rinteisiin ja Samu meinasi (edelleen) lepäillä. Karri, Härkä ja mä meinattiin lähteä hakemaan Kuusamosta Hustlerin ja Finrexiniä. Sää oli muuttunut pilviseksi, lämpötila oli nollan pinnassa ja tuuli vaikutti välillä jopa myrskyiseltä. Tällä säällä voi hyvällä omallatunnolla pitää välipäivän rinteestä.

Kuusamossa haettiin safkaa Citymarketista, boozea Alkosta ja mentiin Martinaan rouhimaan. Tulomatkalla kadotettua pipoa ei löytynyt. Apteekista poimittin troppia ja ajeltiin takaisin kämpille. Terska ja Karri menivät pelaamaan tennistä. Keikon ja Samun kanssa käytiin katsomassa läiskimistä hetken verran ja sitten Pirttiin burgerille ja bisselle. Tunturin oli vallannut 2000 oululaista koululaista, joilla oli liikuntapäivä tai jotain. Tuulinen kylä suorastaan vilisi teiniperseitä.

Palailtiin kämpille saunaa lämmittämään, jotta pelurit pääsisivät suoraan kentältä hyllylle. Saunan jälkeen on odotettavissa carbonaran valmistus ja leka punkkua. Mehumekot varokaa, fiilis on taas korkealla. Karrin kanssa tehtiin pöperöt ja carbonara kelpasi pojille varsin mainiosti. Jälkiruoaksi syötiin leipäjuustoa.

Nautiskeltiin popista, safkasta ja katseltiin telkkaria. Tänään pojat on saatava baanalle, muuten homma kuivuu käsiin. Tommin flunssa alkoi helpottaa ja Samukin uskalsi ottaa hyvin varovasti huikkaa. Karrikin tissutteli eilistä rauhallisemmin. Pikipoikien humalan haku oli aaltoliikettä, välillä jees, välillä unessa. Eivät kuulemma saa enää jurria päälle.

Ysiltä alkoi South Park -leffa ja sen jälkeen mennään Pisteeseen. Osa pojista hipsi South Parkin aikana naapuriin ja Samun kanssa seurattiin leffan jälkeen. Pojat istuivat siellä kuin kirkossa, hyvä meininki. Jengi suuntasi Rukahovin poskivalssibaariin Janne Tulkkia katsomaan. Samun kanssa mentiin Pisteeseen, mutta eihän siellä mitään ollut. Ei voi mitään, se on sitten Tulkin Jannea. Hovi oli aika hanurista, tiskit aivan tukossa ja lavakin varsin täynnä. Alakerran yökerhossa oli parempi meno ja siellä laitettiin lava aika sekaisin. Yritin katkaista jalkani pompatessani lattialta lavalla olleeseen stripparintankoon. Loikka jäi vajaaksi ja sääri kolahti suhteellisen kivuliaasti lavan reunaan. Onneksi puudutus oli kohdallaan, muuten olisi sattunut pahasti. Aamulla varmaan tekee kipeää. Muuten vire oli hyvä ja puhuin jopa venäjää jossain vaiheessa, tuskin kovin hyvin kuitenkaan.

Hovista siirryttiin vaihteeksi Zoneen naapureiden kanssa ja tänään karaokevuorossa oli ’Päivänsäde ja menninkäinen’. Encorena oli taas tuttu ’Lauantai-ilta’ ja taas viriteltiin jatkoja. Kämpillä Elvis soi, pasta maistui ja vaatteet olivat edelleen yökerhojorauksen jäljiltä läpimärät. Jopa kellon hihna litisi hiestä. So cool.

Torstai 27.3.2003

Kello 10.15. Oho. Pojat osasivat nukkua. Heräsin olkkarin lattialta ja olo oli mitä mainioin. Aurinko helotti ikkunasta. Tästä tulee hieno rinne- ja jurripäivä. Aamupalaksi nautin viimeisen lautasellisen pastaa, kahvin ja Burana Hotin jallulla. Wow. Vietiin eiliset märät jorausvaatteet naapuriin pestäviksi, kun itsellä ei ollut konetta. Karri aikoi hiihtää parikymppisen ja rikkoa satasen. Tommi ja Samu päivystävät vaihteeksi talkkareina.

Lähdin rinteeseen pikkunosteessa puoli kaksitoista pikipoikien kanssa, täynnä energiaa… Rinteet olivat aika nuoskaiset ja muutama pilvenhattara yritti sinnitellä taivaalla. Ilma oli vähän kuin morsian, äärettömän kaunis ja hieman kostea. Laskettiin pikipoikien ja parin naapurin pirkon kanssa Wunderbariin kaakaolle. Muutaman kaakaon jälkeen siirryttiin kahdella nousulla Bistroon. Eilisillan urheiluvamma painoi sääressä ja olo oli sikäli aika tuskainen, vaikka muuten fiilis oli mitä parhain. Koska hiihtokelikin oli aika raskas ja ilman vammaakin monot alkoivat painaa, kroppaa oli vähän puudutettava.

Bistrossa oli hieno istuskella, mutta parin kaakaon jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Muutama lasku ja päädyimme Ruka Pizzeriaan Kelorinteen juurelle einehtimään. Pizzat olivat varsin mainiot ja niiden jälkeen alkoi kaivata taas ruokalepoa. Kämpille tultaessa pyykit oli pesty ja sain jotain lääkevoidetta aika pahasti turvonneeseen jalkaan.

Karri ja Tommi lähtivät pizzalle ja pikipojat naapuriin kaffelle. Samu oli saanut fyrkkaa ja suunnisti terassille. Taasko se alkaa? Sain olla rauhassa kämpälle, mikä oli pitkästä aikaa aika miellyttävää.

Saunottiin taas urakalla. Kasin jälkeen Karri ja Samu lähtivät dösällä Bistroon kärkkymään lippuja Jean S:n keikalle. Oli kuulemma loppuunmyyty. Pojat soittelivat ovelta ja sanoivat, että on turha tulla jonottelemaan. Itse pääsivät viimeisten joukossa sisälle. Päätettiin pikipoikien ja Tommin kanssa jäädä omalle kylälle nihkeilemään. Fiilikset laski aika rajusti. Samaan aikaan tuli uutisia HIFK:n uusista soppareista Aran, Pärssisen ja Karalahden kanssa. Litti ei pysty pelaamaan Italia-matsissa ja Jokeritkin otti pataa Kärpiltä. Fuckin great. Tulisipa jostain joku pyssymies ja lopettaisi maallisen tuskan.

Uusi kierros saunaa vähän helpotti ja samalla tuli kulkutettua jallu loppuun. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Pikipojat olivat menossa kikkailemaan taas naapurien kanssa eli Tommin kanssa oltiin perushotellivantaatilanteessa. Kaksistaan lähdössä baanalle. Se on voitto tai kuolema… Nuha oli taas yltynyt ja räkää tuntui tulevan kiveksistä asti.

Jep jep, mentiin Zoneen, mihin mä hajosin suhteellisen nopeasti. Singahdin sieltä Tellun rinnebaariin, jossa olikin loistava meno. Tuli vähän jo jorailtuakin ja paikassa oli upeita karaoke-esityksiä. Erityisesti Rukan Gimmeleiksi nimetyn trion esitys lämmitti mieltä suuresti. Tommi tuli perässä baariin ja sen mentyä kiinni vaihdettiin Pisteeseen, jonne Karri ja Samukin tulivat keikan jälkeen. Pojat olivat mokanneet saumansa, mutta keikka oli kuulemma ollut aika jees, tosi yllätys Jean S:ltä. Pisteen meno oli aika väsynyt ja lähtiessä poke yritti vielä anastaa mun nahkarotsin. Onneksi tuli pysyttyä tiukkana ja kaveri kävi vähän muristen etsimässä rotsin narikasta.

Viritettiin taas jatkojen tynkää kämpille ja jorattiin Elvistä pöydällä. Hoh-hoh, alkaa pikkuhiljaa samat kuviot tympimään ja taitaa olla elämän tylsin tuhat euroa menossa. Huone oli taas varattu ja jälleen nukuin evakossa olohuoneen lattialla – todella miellyttävää…

Perjantai 28.3.2003

Silmät aukesivat varttia vaille 11, kun pikipojat kömpivät komeroistaan ja suoraan baariin. Samu, Karri ja Tommi jatkoivat unia. Mittari näytti plussaa ja taivas oli pilvetön. Tätä ne viimeöiset revontulet enteilivät – ihanaa. Pakko lähteä rinteeseen, liian upea päivä tuhlattavaksi kämpällä makoiluun. Burana Hot ankaraan kurkkukipuun ja baanalle puoli kaksitoista. Lattialla nukkuminen ei tee flunssalle hyvää, etenkin kun uudessa mökissä tuntuu lattian rajassa vetävän runsaasti ja lämmityskin on öisin pois päältä.

Parin tunnin laskeminen yksin alkoi väsyttää ja palasin ottamaan pikku tirsat. Kaikki äijät olivat nukkumassa. Vittu mitä luusereita. Pitää ajaa 850 kilsaa päästäkseen mökille lepäilemaään. Otin pikaiset tirsat ja palasin rinteeseen ottamaan vielä parin tunnin session. Unien aikana oli alkanut sataa lunta ja rinteet olivat muuttuneet aika nihkeiksi, luisto oli huono, rinteissä oli paljon paakkuuntunutta lunta ja alta tuli jää esiin. Jäällä laskeminen kävi väsyneisiin jalkoihin ja vanha jorausvammakin painoi taas sääressä. Tulin Bistron kautta takaisin kämpälle. Tommi ja Karri olivat sentään päässeet jo ylös ja olivat ottamassa erän tennistä. Muut ’lepäilivät’ edelleen. Kuinka paljon unta yhteen normaaliin sikaan mahtuu?

Yritin itsekin rankan urheilusession jälkeen goisailla vähän, mutta Samu oli taas saanut ärsyttävän nosteen päälle ja ajatus rauhoittavasta unesta piti haudata. Päätin lähteä hakemaan lätyn Kotipizzasta ja bisukkaa ja punkkua kyytipojaksi. Tommi ja Karrikin olivat hakemassa tenniksen jälkeisiä pizzoja. Pikipojat ja Samu menivät syömään kunnolla hotellille. Keikokin sai kunnon pihvin ja murisi tyytyväisyyttään. Terska oli kuorsannut koko päivän, mutta ruoka taisi tehdä silti hyvää.

Tommi, Karri ja mä saunottiin taas kunnolla ja valmistauduttiin illan TV-kiekkoon. Jos Jokerit ottaa pisteet, vois ottaa taas mahtijurrit. Toisaalta eipä tossa kylällä taida oikein enää selvinpäin kehdata liikkuakaan, on siellä tullut sen verran taas sekoiltua. Sixpäkki upposi peliä katsellessa ja Jokerit pieksi Kärpät 3-0. Kympin maissa siirryttiin Samua lukuunottamatta Pisteeseen parille. Silmiä alkoi jo vähitellen painaa ja virta olla lopussa. Kyllä nää meiningit alkaa olla nähty. Muutaman drinksun jälkeen käytiin vielä Zonesta hakemassa parit kebab-burgerit ja Tommi vei potin black jackista. Kämpille tultiin jo puoli kahden maissa ja burgerin jälkeen uni maittoi. Aika rauhallinen ilta loppujen lopuksi.

Lauantai 29.3.2003

Aamuyöstä nukkuminen meni jo aikamoiseksi pyörimiseksi. Levoton olo. Ysiltä oli pakko nousta, kun ei kärvistely sängyssä enää napannut. Äijät nousivat suht ripeästi ja kamat laitettiin nippuun. Pakkaus- ja siivouskuvio on aina ollut Keikon bravuuri ja sehän oli taas työnjohtajana pyörimässä ympäri kämppää muita komentelemassa. Tehokas kaveri.

Siivous sujui Keikon johdolla ripeästi, ainoa nega oli sohvan todella nihkeä kunto. Se oli käytännössä totaalisen paskana, mutta yritettiin kuitenkin korjata se edustuskelpoiseen kuntoon. Lippu laskettiin salosta about kymmeneltä ja samantien lähdettiin tien päälle. Vietiin aluksi loput tyhjät flindat markettiin ja haettiin matkalle vähän evästä.

Ajeltiin sitten yhtä kyytiä Lapinlahdelle Iisalmen eteläpuolelle tankille ja vähän einehtimään. Matka sujui samassa kokoonpanossa kuin tulokin, Keikon kyydissä oli Karri ja Tommi ja Terskan kyydissä häiriköin minä Samun goisaillessa ja puhistessa takapenkillä. Toinen stoppi olikin vasta Heinolan Tähtihovissa ja Volvo kaartoi lopulta kotipihaan puoli seiskan maissa. Virtaa tuntui taas olevan ja Suomi-Italia –matsin jälkeen on varmaan suunnattava hotellille, kun on vihdoin kolmen viikon tauon jälkeen kotikentällä.

Kokonaisuudessaan reissu oli ihan ok, ei kuitenkaan ikimuistoinen. Kelit olivat alkuun hehkeät, mutta loppua kohden hieman heikkenevät. Niiden osalta ei kuitenkaan ole valittamista. Sesonki ei ollut vielä parhaimmillaan ja rinteissä ja baareissa tuntui olevan enimmäkseen perheitä. Ei siis välttämättä paras mahdollinen ajankohta kunnon sikailulle. Poikien väsyneet esitykset vähän masensivat, vaikka esimerkiksi Härältä flunssa veikin parhaan vireen. Karri sentään pystyi hiihdon osalta normaalisuoritukseensa, vaikka joutuikin itsekseen hiihtelemään, kun Veikko oli jättäytynyt matkasta. Suomen mäennyppylät eivät enää oikein nappaa eli jatkossa haasteita olisi jo haettava Keski-Euroopan maisemista. Levillä laskemisesta voi vielä jotenkin innostua, mutta Rukalla ei ole ainakaan mulle riittävästi haastetta. Reissusta jäi kuitenkin ihan positiivinen fiilis, vaikka samaan rahaan olisi voinut tehdä varmaan riemukkaampiakin reissuja. Toivottavasti muilla oli lystimpää…

Uusia seikkailuja odotellessa,

Sami