13.–16.10.2006 Liverpool
Saari työn alla
Röhnösiat suoritti Liukutaklauksen Äiti Victorian nivusiin!
Liikkeelle lähdettiin (tai yritettiin) Tikkurilan asemalta klo 15 ja poimittiin suviuuno Jani kyytiin. (”Voi; oli hällä koipi kipiä, hädin tuskin baariin päässyt…”).
Matkaa ehdittiin taittaa puolisen tuntia, kun Ripa tunsi pakottavan korventavan nivuspaineen. Linnatuuleen pysähdyimme ja rakot tyhjennimme. Lisää eliksiiriä ostimme ja matkaa jatkoimme. Eikä aikaakaan, kun; yllätys kusihätä! Siinä sitten ruiskittiin rako tyhjilleen. Ohi menevistä autoista naurettiin katkaravuille…
Saavuimme Tampesterin kentälle ajoissa, joten väki pääsi kuselle…
Turvatarkastuksessa narahti Kaiju ainoastaan, jolla oli mukana luonnollisesti leukkamainen pullonavaaja. Koneeseen päästyämme lähtö viivästyi, koska stuertti joutui pyytämään kapuloiden sammutusta (Kaiulta).
Kohtuullisen notkeassa hönössä saavuimme Poolin kentälle. Ostimme paikalliselta puolinatiivilta kosteita eväitä hotellille. Saavuttiin tontille ja huonejako oli mitä mystisin… Nikke ja Samu omiin tupiin… No, itse majotuin Samin kera ja kivi-paperit-sakset-elementillä suoritimme sänkyjaon.
Jolkotimme hotellin baarin, jossa veljet (Jani, Dädi, Nikke ja ehkä muita…). odottivat. Tilasimme kumijalat alle ja suuntasimme keskustaan pöperöimään. Muonaksi saimme suurimmalle osalle neljä ruokalajia täynnä maittavaa turvoketta. Ruoan päälle poistuimme nauttimaan paikallisia panimotuotteita.
Koitti päivä seuraava. Murkinoimme kulinaarisen englantilaisen muonan, jonka jälkeen osa ryhmästä lähti lippuja illan peliin jaagaamaan. Samilla ja Dädillä oli tuplaliput valmiina, joten baari-iskussa.). Loistavaa, kaikki hoidossa saa toipua. Melkoinen määrä viinaa kitusiin ja areenalle. Vihreä verka oli luonnottavan kutsuva. Peli jokseenkin mitäänsanomaton. Kaikki 40000 huusivat Sami-Sami, Mikä tietysti lämmitti asianomaisia.
Pelin jälkeen kuivasi kovasti kurkkua, joten siat hajaantuivat löytämiinsä juottoloihin. Erinäisen ajan kuluttua saapuivat latvalahot turpoamaan lisään.
Illan tultua; hotellin baarissa lihottuaan,(;”Ripa, Kaiu, Arttu, Nikke) Päättivät umpeuta Liverpoolin ytimeen. SE OLI MELKOISTA SE!
Osa jäi pötköttämään hotellille. Muutama muukalainen kärsi etanolivajauksesta. Baarissa suivaantui paikallinen pölhö Artulle; joten Ripa meinasi kiihtyä nollasta sataan. Mikä esti mahdollisen päähänlyöntikilpailun.
Ankea päivä. Muistikuvia vähän. Paha olla. Paluu arkeen ahdistaa. Oksettaa…
Raportin laati Arttu
Röhnösiat ry 