12.-14.3.2004
Röhnösiat vierailevina tähtinä
Kalakerho oli lähdössä Himokselle ja Röhnösioista porukkaa vahvistamaan oli kutsuttu Tommi, Keiko ja Sami. Röhnösioista Karri kuuluu kalakerhoon, lisäksi matkassa oli Peki, Jussi, Kaiju ja Olli. Ennakoitavissa oli ankaraa ryyppäystä koko viikonloppu.
Tapahtumat etenivät (muistaakseni) seuraavasti…
Perjantai 12.3.2004
Työpäivä piti lopettaa ajoissa, koska matkaan oltiin lähdössä jo neljän maissa Härän päästyä töistä. Keli vaikutti mahtavalta ja fiilis oli vahvassa nousussa. Tosin auton ahtaus vähän masensi, koska suksiboxia Pekin leluun ei saatu viritettyä. Boxi oli liian iso tai auto liian pieni, miten vaan halutaan sanoa.
Haimme Tommin ja takapenkillä alkoi välittömästi ankara ryypiskely. Kun Karrille selvisi, ettei toisesta matkaan lähteneestä autosta saisi murtsikkaseuraa illaksi, Karrikin alkoi tenuttaa. Matka meni Popedaa kuunnellessa kovalla volyymillä. Pekilläkään ei ollut kuskin roolissa valittamista, koska käyttäydyimme kai ihan hyvin tällä kertaa. Jämsässä käytiin kaupassa hakemassa lisää bisseä ja vähän purtavaa. Pekin autoa jouduttiin työntämään pariin otteeseen ennen mökin löytymistä, kun toinen etukumeista oli kesärengas. Annoimme Pekille palautetta asiasta.
Tulimme kämpälle ennen seiskaa ja alkuilta meni saunoessa. Yhdentoista maissa lähdimme taksilla hotellille. Kaiju pääsi ilmaiseksi sisään sanomalla lipunmyyjälle, että joka kahdeksas pääsee ilmaiseksi. Läpi meni. Me muut maksettiin nöyrästi femmat. Olimme aluksi hotellin yläkerran tanssiravintolassa, jossa oli todella hiljaista. Jossain vaiheessa siirryimme alakerran discoon, paitsi Olli joka hyytyi yläkerran pöytään ja Peki, joka lähti viemään veljeään kämpälle.
About kahden maissa luulin baarin menevän kiinni ja menin narikan kautta ulos. Olin varmaan kymmenisen minuuttia pihalla kunnes tajusin, ettei sieltä tule muita pihalle. Niinpä menin takaisin sisään. Kaiju oli sillä välin tehnyt Karrille ilkeän tempun ja juottanut sille runsaasti jekkua. Jälki oli sen mukaista. Valomerkin jälkeen tultiin uudestaan pihalle, nyt Karria raahaten. Vesseli oli varsin tajuttomassa tilassa. Muitakin poikia tuli pihalle ja ne huolehtivat Karrin kämpälle.
Lauantai 13.3.2004
Mökillä oli aamulla varsin hiljaista. Olli oli ainoana hereillä ja rankka kuorsaus raikui koko kämpässä. Tommin tultua paikalle aloimme taas bissen tissuttelun. Saunottiin ja yritettiin hiljalleen herätellä muuta ryhmää. Karri valitteli valtavaa darraa, enkä oikeastaan voi asiaa ihmetellä. Puolen päivän maissa muu ryhmä oli valmiina lähtemään rinteeseen; Karri ja Jussi jäivät vielä elpymään ja olisivat lähdössä murtsikoimaan myöhemmin.
Kävelimme Pohjois-Himokselle jään yli ja jo siinä vaiheessa Kaiju ja Olli tippuivat mun, Pekin, Tommin ja Keikon kyydistä. Ostettiin liput, mentiin ylös ja sieltä parilla laskulla baariin haukkaamaan burgerit brekkariksi ja otettiin tietysti samalla bisset. Peki soitteli Kaijulle ja Ollille, jotka olivat menneet suoraan yläbaariin ja me liityimme yhdellä välilaskulla siihen ryhmään. Keli oli fantastinen ja nautimme bissestä ja auringosta täysin siemauksin. Bissen tilaaminen oli runsaiden jonojen takia hidasta, mutta muuten lystiä riitti. Jutut tosin olivat välillä aika luokattomia ja ehdottoman painokelvottomia.
Otimme ylhäällä parit bisset ja laskimme takaisin alabaariin muutamalle tuopille auringon vielä hehkuessa iltapäivän pilvettömällä taivaalla. Peki, Kaiju ja minä käytiin sitten laskemassa liput loppuun eli viiteen asti. Tarkoitus oli ottaa videokuvaa Pekin halfpipe-lautailusta, mutta allekirjoittanut ei osannut käyttää Pekin hightech-kameraa. Sorry Peki. Pekin kuvaus mun laskusta sen sijaan onnistui hienosti.
Hississä juotiin vielä taskussa ollut viskileka loppuun. Laskujen jälkeen kävelimme rankan matkan kämpälle, jossa muut pojat saunoivat ja tissuttelivat bisseä. Karri ja Jussi olivat heittäneet yli kympin lenkin, ja ainakin Jussille reissu oli kuulemma ottanut koville. Vai mikä se Patalahden stoppi oli? Itse olin täysin uupunut ja menin ottamaan kunnon tirsat. Pojat herättivät mut puoli yhdeltätoista eli olin nukkunut lähes neljä tuntia. Pitkä ulkoilupäivä taisi ramaista. Karri ja Jussi olivat sillä välin käyneet syömässä gourmet-pizzat ja muut olivat pohjustaneet illan pelikuntoa mökillä.
Sain pojilta puoli tuntia aikaa kerätä itseni kokoon ja onnistuinkin siinä peräti 20 minuutissa. Suihku ja nopea bisse ja mies oli heti vireessä. Peki sen sijaan oli hyytynyt täysin ja jäi kämpälle, kun me muut mentiin taksilla hotellin baariin. Taksissa laulu soi ja tultiin hotellille juuri hyvissä ajoin, että saatiin vielä pöytä. Ennen puoltayötä mestassa alkoi esiintyä ryhmä nimeltä Lipsaset. Bändi soitti mainiota rokkia ja sikaryhmällä jorattiin aika hurjasti. Loistavan keikan jälkeen mentiin Tommin kanssa alakertaan muiden vesseleiden jäädessä vielä ylös.
Alhaallakin tuli tanssittua todella ankarasti ja taisin olla aika liekeissä. Intouduinpa joratessa muun muassa virittämään klassisen Dirlandaa-letkan, jota johdatin ympäri lavaa. Valtaosa pojista oli lähtenyt jossain vaiheessa kämpille ja luulin niiden jättäneen mut yksin baariin. Kaiju kuitenkin pamahti yllättäen vielä neljän kieppeillä hotellilta ulos. Otettiin sitten Kaijun kanssa cäbi kämpille, missä vesselit olivat jo täydessä unessa. Emme ruvenneet enää Kaijun kanssa juomaan, vaan molemmat painuimme suoraan goisaamaan.
Sunnuntai 14.3.2004
Heräilin aamulla, kun Tommi kolisteli alakerrassa. Kaveri toi mulle bissen eli sunnuntai jatkui samalla rallilla. Muutkin äijät heräilivät hiljalleen – kuka missäkin kuosissa. Osa ryhmästä jatkoi tasoittelua, fiksuimmat alkoivat selväillä. Saunottiin aamupäivä, laitettiin mökki jonkinlaiseen kuosiin ja kahden maissa lähdimme ajelemaan himaan päin, Peki oman autonsa ratissa ja Jussi Kaijun Mersun puikoissa.
Kuunneltiin taas Popedaa ja tasuri alkoi kääntyä sunnuntaihumalan puolelle. Käytiin matkalla Lahdessa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Peki söi burgerin, Karri ja Tommi välimerelliset ruukkuateriat, mä turvauduin pippuripihviin. Mieli olisi tehnyt pizzaa, mutta vieressä olleessa pizzeriassa ei jostain syystä myyty bisseä. Peki haukkui burgerinsa, muut olivat tyytyväisiä ruokaansa, vaikka uuniperunoiden kypsyysasteessa olisi ollut toivomisen varaa.
Loppumatkasta alettiinkin olemaan jo aika jurrissa. Pekillä tuntui olevan aika kova kiire himaan, mikä olikin ihan ymmärrettävää. Yritimme vähän kuittailla kaverille, mutta ei se tuntunut ottavan mistään nokkiinsa. Naulana omaan arkkuun kävimme vielä Tommin ja Karrin kanssa ottamassa Olkkarissa muutamat tuopit. Onneksi malttoi jättää kolmeen bisseen ja mennä yhdeksältä nukkumaan, koska jo sillä määrällä sai aikaan krapulan, joka nousee aika korkealle omassa ’kovimmat kankkuset’ –rankingissa.
Anyway, reissu oli kokonaisuudessaan perinteisen sikamainen ja varsin lystikäs. Kyllä me aina hyvät naurut saamme porukalla aikaan ja yleensä vielä toisten kustannuksella. Kiitokset kalakerholle hyvistä järjestelyistä ja kutsusta mukaan.
Sikamaisin terkuin,
Sami
Röhnösiat ry 