Baltian kierros

14.7.2007 – 22.7.2007

Alkusanat

Tarkoitus oli taas lähteä moottoripyöräreissuun, edellisestä kerrasta olikin jo kulunut aikaa ja vanha mopokin oli jo myyty tässä välissä ja uusi hankittu. Baltian kierros oli jo alkanut itää pari vuotta sitten ja nyt se oli toteutumassa. Matkaan oli lähdössä aiempia reissuja isompi porukka ja enemmän pyöriä. Matkaan oli lähdössä 11 henkeä oli jo talvella keskusteltu siitä että majoitukset oli syytä hoitaa etukäteen. Kuten myös laivajärjetelyt, itse hoidin meille majoitukset Pärnuun, Riikaan ja Vilnaan, Sutisen Timppa Tartoon sekä sitten jätettiin vielä yksi ns. jokeriyö Vilnan ja Tarton välille. Sami hoiti laivajärjestelyt ja edullisimmaksi sekä aikatauluun sopivaksi osoittautui Tallink Star menomatkaksi ja Tallink Superfast paluumatkaksi.

Matkaan lähtijät:

Kuten yllä on jo kerrottu niin tällä kerralla matkaan oli lähdössä aiempia reissuja isompi porukka ja enemmän pyöriä.

Minä ja Vaimo Tiina sekä Kawasaki VN 800 

Tommi ja Tiina ja masuvauvva sekä Kawasaki Versus

Olli ja Honda CBR 1000    

Timppa `Sutku`ja Taina Suzuki Marauder 800

Karri ja Suzuki Bandit 1200  

Sari ja Yamaha 600

Sami ja Sari sekä Suzuki Bandit 650

Uusia kasvoja moporeisuilla olivat Tiina (Tommin), Timppa ja Taina, Sarit olivat olleet jo viime kesänä Ollin, Samin ja Karrin kanssa Norjassa ja Tiina saman porukan kanssa 2004 Budasta- Kroatiaan.  Reissuun oli kuitenkin hyvä lähteä koska kaikki tunsivat toisensa ja osittain myös toisten tavat joten suuria yllätyksiä ei ollut tulossa.

Reitti ja kilometrit:

Reitistä oli keskusteltu jo hyvissä ajoin ja koska kaikki halusivat nähdä Liettuan pääkaupungin Vilnan se muodostui  reissun kääntöpisteeksi.  Vilnahan oli tarkoitus katsastaa silloin 2004 kroatian reissun yhteydessä mutta vaihtui silloin Kaunakseen. Nyt oli odotukset kuitenkin korkealla ja itselle Vilna oli se näkemisen arvoinen kaupunki, muissa kohteissa oli tullut jo vierailtua aiemmilla reissuilla.

Pitemmittä puheitta reitti: Helsinki- Tallinna- Paldinski- Pärnu- Riika- Vilna – Trakai- Jekablis- Vöry- Tarto- Tallinna- Helsinki

Kilometrejä tuli noin 1800 arviolta, ja päivämatkat pidettiin suhteellisen lyhyinä, pisin taisi olla n.380 kilometria Vilnasta Jekablisiin. Maita bongattiin tällä kertaa vain Viro, Latvia ja liettua ja hankalana asiana näissä maissa koin itse rahayksikön vaihdon, Viron kruunusta Latvian latiin ja Liettuan litiin.

Lauantai 14.7.07 Tallinna- Paldinki-Pärnu

Tiinan olimme jo hyvissä ajoin pakanneet pyörän ja heräilleet jo 08.00 aikaan vaikka Satamassa piti olla sovitusti 9.15. Itse olin jo omaan tapaani kokeillut laukut ja putket pyörän päälle jo edellisenä iltana ja selkeästi matkakuume häiritsi jonkin verran yöunia.

Matkaan siis päästiin hyvissä ajoin olimmekin Tiinan kanssa satamassa odottelmassa muita jo hyvissä ajoin. Jonkin verran meinasi hermotus päästä pintaan kun Karri, Sari ja Olli kurvasivat paikalle eikä Samia ja Saria vielä näkynyt missään. Lopulta myös Sami ja Sari pääsivät paikalle ja liput lunastettua, laivaan ajo ja passi ynnämuut muodollisuudet sujuivatkin sitten suhteellisen ripeästi ja Tallink Stariin ajettiin suoraan sisään.

Jonkin verran palautetta voisi antaa Starin miehistölle siitä että, pyrien sitomisessa ei tullut apua ja liinatkin olivat aika rasvaisa ja huonokuntoisia. Pyörät saatin vanhalla kokemuksella sidottua ja kädet rasvassa siirryimme laivan yläkerroksiin.

Merimatka Helsinkistä Tallinnaan sujui jouhevasti, Tallinkin palveluita suuremmin käyttämättä.

Kärvistelyä Starin pubissa.

Tallinnassa oltiin kuitenkin ajoissa ja laivalla oli keskusteltu että, käytäisiin Paldinskissa katsomassa vanhaa Venäläistä laivastotukikohtaa KArrin ehdotuksesta. Ulosajo Tallinnasta sujui kohtuullisen hyvin ja Sami otti vanhan paikkansa letkan vetäjänä ja kartan lukijana minä jättäydyin taas peränpitäjäksi. Paldinkiin löysimme tien suhteellisen hyvin ja pari kertaa kaupungin kierrettyämme ja tukikohdan ollessa edelleen kadoksissa päätimme lähteä ajamaan suoraan kohti Pärnyä joka oli ensimmäinen etappimme.

Pärnuun saavuttiin kohtuullisen ajoissa iltapäivällä vaikka käytiin katsomassa välillä Viron maaseutua ja toteamassa ettei meidän pyörät kuitenkaan parhaita mahdollisia ajoneuvoja hiekkateille. Tosin oli kuitenkin näkemisen arvoista katsella Viroa myös maaseudun puolelta kun yleensä vaan ajetaan suurimpia teitä pitkin.

Viron maaseudun rauhaa häiritsemässä.

Pärnussa jonkin verran vaikeuksia tuotti löytää majapaikka joka oli etukäteen varattu. Paikka löytyi ja isännän opastuksella pyörät ajettiin sisäpihalle suojaan ja parkkiin. Majoitusmuodollisuudet saatiin hoidettua ja huoneetkin jaettua. Olli laitettiin nukkumaan varavuoteelle kuten oli aikaisemmin sovittu ja porukat pääsivät suihkuun. Vaikka kilometrejä ei tullut kovinkaan paljoa niin Goretex asut ja aurinko olivat tehneet tehtävänsä ja suiohkuun alkoi olla jonoa. Karrin kanssa oltiin herrasmiehia ja vedettiin kevyempää päälle ja lähdettiin etsimään lähintä kauppaa ja virvoittavia juomia.

Suihkun jälkeen nälkä alkoi vaivaamaan ja porukka suuntasikin kaupungille, josta löysimme mukavan ravintolan keskikaupugilta. Nälkä saatiin tyydytettyä sekä jano ja vierailimmekin illan aikana suhteellisen monella terassilla kuppilassa. Seuraava päivä olisi välipäivä jolloin pyörät pysyisivät parkissa joten otimme illan ja yön rennosti. Mieleenpainuvin seikka oli illan aikana Ollin ja Tiinan  naljailu ja Ollin lause Hei,se oli vitsi vitsi jolla kuitattiinkin reissun aikana monet sanomiset. Ja reissun jälkeenkin……

Sunnuntai 15.7.07 Pärnu

Aamu tuli ja Olli oli taas varmaan jo ennen kasia pystyssä, tosin Ollin kunniaksi pitää mainita että oli ansiokkaasti hoitanut kämpille aamiaistarpeet ja paistellut munat ja keitellyt kahvit. Porukat alkoivat pikkuhiljaa heräillä ja Sunnuntai pääsi lähtemään leppoisasti alkamaan.

 Tänään ei tarvitsisi ajaa ja ilmakin näytti parhaat puolensa, tuuli oli kuitenkin kova joten vähän aikaa tuli mietittyä ottaako uimahousut mukaan kun mentiin rannalle. Lähdettiin siitä sitten koko porukka rannalle ja kiertelemään Pärnun katuja. Illalla tultiin takaisin kaupankautta ja tavattiin naapurit alakkerrasta. Vietettiin rattoisa ilta pihalla ja tulihan se esitettyä reissun ainoa Huugi Guugi kolmen sian voimin.

Huugi Guugi Pärnun yössä

Maanantai 16.7.07 Pärnu – Riika

Aamu aukeni suhteellisen pilvisenä ja mielessä heräsikin että josko tänään kastuttaisi. Olli oli jo herännyt kasin pintaan ja loikoili sängyllään tietenkin jo ajohaalarit jalassa ja muutenkin tavarat pakattuna valmiiksi. Muilla ei ollut kiire koska oli sovittu että odottelemme Tommia, Tiinaa, Sutkua ja Tainaa Pärnussä  ja lähdemme siitä sitten ajamaan Riikaa kohti.

Kämppä luovutettiin 12 aikaan pois ja samalla myös maksettiin isännälle 310 €, täytyy myöntää että hinta laatu suhde toimi tässä kämpässä 2 yötä 7 henkeä, koko kerros käytössä ja iso pihamaa, sekä kävelyetäisyyden päässä keskustasta. Jos jotain negatiivista haluaa hakea niin sitten se että emäntä kielsi yöllä 23.00 jälkeen ulkona käymisen jottei häirittäisi naapureita. Muuten OK kämppä ja voin suositella. Fred Jurisoo ja löytyy Viro WEB kautta.

Pyörät saatiin pakattua ja siirrettyä talon ulkopuolelle ja Sami, Sari ja Karri joutuivat vielä odottelemaan ajokuntoa, Olli Sari, Tiina ja minä lähdettiin tankille ja odottelmaan jälkijoukkoa Pärnun sillan kupeeseen.

Puolen päivän jälkeen porukat saapuivat ja ajeltiin hakemaan  ajokunnon etsijät jotka oli jo päässeet myös liikkeelle ja huoltsikalle odottelemaan. Nopeat kuulumiset vaihdettiin ja lähdettiin ajamaan rajalle päin. Sami keulilla ja minä hännänhuippuna. Via Baltia jota pitkin ajeltiin oli nyt huomattavan hyvässä kunnossa verrattuna vuoden 2004 retkeen.

Pärnu ja Viro isot tiet suhteellisen hyvässä kunnossa, maaseudulla kehittämistä teiden kunnossa. Pärnu mukava joskin tuulinen kesäkaupunki ja hintataso kohdallaan.

Koko ryhmä Viron ja Latvian rajalla, Riikaan n. 120 km

Rajamuodollisuudet sujuivat vauhdikkaasti ja maata vaihdettiin lennosta, ajatuksena oli päästä mahdollisimman nopeasti Riikaan ja suihkuun. Rajan jälkeen pysähdyttiin kerran tauolle 30 asteen helteessä pakko pysähtyä ja pitäähuolta nestetasapainosta.

Riikaan saavuttiin parhaiksi iltapäiväruuhkan aikoihin, ja sekä Karri että minä ainakin huomattiin että sama kaivonkansi joka oli puuttunut 2004 puuttui myös 2007, tosin nyt sitä osasi jo odottaa ja väistö sujui vanhasta tottumuksesta. Latvian tiehallinto voisi tietenkin jo pikkuhiljaa korjata paikan.

Muutaman kerran karttaa katsottuaan Sami luotsasi porukan Riika BACKBAGGER hostelin eteen, josta meille oli varattu yksi huone (Dormitorium) koko porukalle. Pyörät saatiin hostelin sisäpihalle lukkojen taakse.

Huone oli samanlainen ehkä jonkin verran paremmin varusteltu kuin 2004 edellisellä Riikan vierailulla ja tällä kertaa hosteli sijaitsi vanhankaupungin ytimessä. Negatiivisia puolia oli 1 toimiva suihku ja 2 joskus toimivaa vessaa. Saattaa arvata että suihkuun oli aikamoinen ryntäys varsinkin paremmilla puoliskoilla. Niin siis tosiaan koko 11 hengen ryhmä nukkui samassa huoneess.

Ilta meni sitten syödessä ja juodessa, kaupugissa oli mahtavia kesäterasseja ja ilmatkin suosivat. Tiinan kanssa kierreltiin jonkin verran kaupunkia ja käytiin muutamilla kirkoilla ja nähtävyyksillä, muu porukka jäi terassille istuksimaan ja nauttimaan leppeästä illasta.

Hosteliin palattiin puolenyön jälkeen ja käytiin vielä viereisessä pubissa juomat erinomaiset Hollantilaiset oluset ennen nukkumaan menoa. Yöllä joku vanhempi herrasmies yritti päästä samaan huoneeseen nukkumaan mutta todettuaan kaikkien vuoteiden olevan varattu siirtyi käytävän sohvalle. Muuten yö sujui rauhallisesti, tosin aamulla  jotkut valittivat kuorsauksen häirinneen unta.

Riika Backbaggers hostel, n.13 € / pää/ yö

Riika mukavan kompakti kaupunki ainakin näin toisella kerralla nähtynä, pitkät ja suorat tiet latviassa joskin jonkin verran routavaurioita. Metsien keskellä kuitenkin mukava ajella.

Tiistai 17.7.07 Riika- Vilna

Aamu valkeni taas jälleen kerran aurinkoisena ja enteili hikistä ajopäivää. Aamupalalle ryhmä lähti kahdessa erässä eli aamuvirkut Olli, Tommi, Tiina, Sutku ja Taina ja minä Tiina seurattiin jonkin verran jäljessä. Karri, Sami ja Sarit löysivät samaan brekkaripaikkaan vähän myöhemmin. Ajokuntoa ei tarvinnut kenenkään hakea ja pyöriä päästiin pakkaamaan jo kymmenen aikaan.

 Lähdön valmistelua Riikassa.

Riikasta päästiin pois Samin opastuksella suhteellisen nopeasti ja tie Vilnaan löydettiin kanssa. Latviassa mieleenpainuvin seikka näillä teillä oli se että paljon pitkiä suoria keskella ei mitään ja suhteellisen hyväkuntoiset tiet.

Tämän päivän taipale tulisi olemaan reissun pisin ja heti aamusta auringon paisteessa kärvisteltyä niin myös hikisin. Liettuan rajalle ajeltiin rauhallisesti ja pysähdyttiin kerran tankille ja vilvoittelemaan, Sutku keksi hyvän tavan poistaa vaahdot jalkovälistä huoltoaseman  ilmapistoolia hyväksi käyttäen.

 Ahh!  Sutku Tuulettaa.

Suhteellisen nopeasti päästiin Liettuan puolelle ja rajamuodollisuudet oli todella vain muodollisuuksia, matka eteni hyvin ja tiet olivat kohtuullisen hyväkuntoisia. Moottoritielle saavuttaessa jonkin verran huolestumista aiheutti trippimittarissa oleva 170 km lukema ja huoltoasemien puuttuminen.

Moottoritie Vilnaan oli uusi ja hyväkuntoinen ja saimme ajella rauhassa, ei ollut paljoa liikennettä.

Parikymmentä kilometria ajeltiin rauhassa ja kun ei alkanut huoltoasemia näkyä niin huolestuminen bensan loppumisesta oli Custom miehillä aiheellinen. Ajeltiin pikkukylään motarin varrelta josta ei kuitenkaan huoltoasemaa löytynyt , mutta ystävälliset kyläläiset neuvoivat että vielä parikymmentä kilsaa eteenpäin olisi yksi. Timppa jo tässä vaiheessa kertoi että huuruilla mentiin jo ja Taina hyppäskin sitten Karrin kyytiin jotta päästäisiin mahdollisimman pitkälle. Jos oli Timpalla enää huurut jäljellä tankissa niin oli kyllä myös allekirjoittaneellakin. Matka kuitenkin jatkui ja Timppa putosi muutaman kilometrin jälkeen odottelemaan bensatäydennystä.

Asemakin tuli vastaan muutaman kilometrin jälkeen ja Karri lähti viemään Sutkulle bensaa.

 Sutku tankilla.

Oli muuten ensimmäinen kertä näillä reissuilla kun joltain loppui bensa.

Huoltsikalla päätettiin samalla lounastaa ja juoda kahvit samalla kun odoteltiin Karria ja Timppaa takasin tankkausreissulta..

Ennen lähtöä kuuntelimme Sutkun odottelusta: Kuumahan oli tietenkin ollut, ja kaikki turhahan oli hyvä heittää pois. Joten siellähän se meidän Sutku oli sitten kalsarit jalassa niitten pienten mustien kavereiden kanssa….. Sutkulta voi kysellä kavereista lisää!

Pyörät saatiin tankattua ja matka kohti Vilnaa jatkui. Ilma oli erittäin kuuma ja perille saavuttiin iltapäivästä. Jonkin verran hotellin hakeminen kesti mutta taas kaupungin Turisti-infosta löytyi apu jolla päästiin perille. Netistä tulostetut kartat ei pitäneet tässä kohtaa ollenkaan paikkaansa. Hotelli kuitenkin löytyi ja pyörät saatiin parkkiin hotellin Respan eteen, ja huoneetkin lunastettua. Meillä ainakin oli parveke ja parisänky sekä suihku. Luxusta edelliseen yöhön Riikassa verrattuna. Näin vanhempana kuitenkin osaa jo arvostaa pientä yksityisyyttä ja mukavuutta.

Hikiset mopopojat ja tytöt kävi suihkussa, jonka jälkeen lähdettiin katsastamaan Vilnan iltaelämää ja tietenkin vilnan mahtavia terasseja.

 Odottelemassa hotellin edessä kaupungille lähtöä.

Vilna 18.7-07

Pärnun jälkeen eka vapaa päivä jolloin ei tarvinnut nousta mopen selkään. Edellisenä iltana oli jo alustavasti sovittu tämän päivän ohjelmaa. Eli osa porukasta oli halukkaitta lähtemään katsomaan KGB museota joka oli suosittu turistinähtävyys Vilnassa. Huomioiden myös sen että Venäläisten lähdöstä oli kulunut vasta reilut 10 vuotta niin k.o museon olemassa olo oli aika ihmeellistä.

Museooon päästiin ahjoissa ja käynti siellä avarsi Vilnan historian tuntemusta aika tavalla.

 Minä KGB sellissä kokeilemassa miltä tuntuu istua sellissa.

Muuten päivä meni odotusten  mukaisesti, aurinko paistoi, olut maistui ja kaikilla oli hyvä päivä.

Eikä tarvinnut puuduttaa persettä mopon penkillä, itse olen ainakin tullut siihen tulokseen että jos yksin ajaa niin  päivämatkat voi olla pitempiä ja jos kyydissä on mukana joku niin sitten vähän  lyhyempiä.

Kaikki kuitenkin kävivät Vilnan kaupungin maamerkillä eli näköalatornilla. Sami ja Sari ekana ja sitten muut vaihtelevalla aikataululla.

 Sari ja Vilnan maastomerkki

 Vilna Tornista käsin

Loppuyhteenveto Vilnasta, mahtava kaupunki suosittelen visiittiä.

Vilna-  Krakau linna- Jekablis 19.7.-07

Ajopäivä ja aamu taas aukeni aurinkoisena ja lämpimänä..

Kaikki pyörat oli koivun mahlassa ja useat hinkkailivat pyöriä puhtaakisi, jotkut jopa marimekon pyyhkeellä!

Kun mahlat oli saatu putsattua, oli aika laittaa mopot käyntiin. Ollin Honda alkoi heti käynnistyksen jälkeen sylkeä bensaa katuun. Ei muuta kuin porukalla ihmetelemään, missä vika voisi olla. Peki ja Olli purkivat Hondaa nähdäkseen, mistä bensaa tuli; joku kaasarin ylivuotoletku varmistui vuotokohdaksi.

Lopulta oli soitettava MP- Power Shoppiin Tikkurilaan  josta saatujen ohjeiden avulla  matka pääsi jatkumaan kohti Krakaun keskiaikaista linnaa.

 Krakaun linna

Matkalla Olli huomasi, että Honda kävi vain 2 pytyllä. Peki ja Olli jäivä Krakaun kylän laitamilla olevalle huoltsikalle korjaamaan pyörää. Muut jatkoivat matkaa linnalle.

Hondan korjausta.

Peki ja Ollikin kurvasivat linnalle juuri kun muut olivat lopettelemassa linnavisiittiä. Honda oli taas täydessä iskussa. Pojat olivat soittaneet uudelleen MP-Power shoppiin ja saaneet yksityiskohtaista opastusta vian etsinnässä ja korjaamisessa. Syyksi oli paljastunut roska kaasarissa. Suurkiitokset MP power shopin Veijolle asiantuntevista ja oikeista ohjeista varsinkin puhelimen välityksellä selostettu vianetsintä  oli huoltsikan pihalla kympin arvoista työtä.  Valitettavasti linna kierros jäi toiseksi  moponkorjailulle Ranniston veljeksiltä.

Krakaussa syötiin vielä lounas ennen kuin lähdettiin matkalle kohti jokerimajoitusta. Alkumatkasta jouduttiin muutamaksi kilometriksi tietyömaalle, mutta sitten pikitie aukesi. Kustomit pyrittiin tankkaamaan mahdollisimman usein. Liettuasta Latviaan rajaa ylitettäessä jouduimme ensimmäistä kertaa ’oikeasti’ tarkastettavaksi. Jotkut joutuivat oikein riisuman aurinkolasit.

Latvian puolella teiden kunto oli huomattavasti Liettuaa heikompi, mutta matka taittui silti mukavasti.

Illan suussa päätimme lopetella matkan teon ja etsiä yösijaa Jekabpils nimisestä pikku kaupungista. Yösija löytyi ihan älyttömällä tsägällä n. 10 min kiertoajelun jälkeen. Hotelli ei ollu järin suuri, se tuli kerralla täyteen, kun ryhmämme majoittui siihen. Olli pääsi taas lisävuoteelle koisimaan.

 Hotelli Jekabpilsissä

Aamulla matka jatkui kohti Tartoa, jossa on muuten vino talo. Mopoja kävi sääliksi, kun ajeltiin Latvian pikku teitä pitkin kohti Viron rajaa. Vanhimmat routavauriot näillä teillä on varmasti neuvostovallan ajalta. Muutama korjattu pätkä matkalle kuitenkin osui ja niillä ajo oli nautintoa, mutkia riitti.

Rajan ylitys meni ohi lähes huomaamatta. Rajalla porukka jakautui kahtia. Sami ja Sari sekä Tiina ja Härkä jatkoivat suoran Tartoon (,jossa on muuten vino talo) ja muut lähtivät etsimään etelä-Virossa olevia kalkkikivikaivoksia. Kaivokset osoittautuiva hankalaksi löytää ja lopulta keskellä ei-mitään olevan turisti-infon luota kuulimme toisilta turisteilta (virolaisilta sellaisilta), että kaivokset olivat olleet turvallisuus syistä jo vuoden ajan kiinni.

Tartossa oli tarkoitus olla 2 yötä, joten ensimmäinen ilta sujui mukavan kosteissa merkeissä ja lopultakin pääsimme ihasteleman sitä vinoa taloa ja sen omaperäistä arkkitehtuuria. Talo taisi olla jonkun sortin taidemuseo.  Yö jatkui hotellimme, Aleksandrin, pihalla pitkälle aamuyöhön. Taisimme jopa antaa Suomi-pop esitystä tartolaisille kuorona.

Tarton kuuluisa vino talo

Jotkut onnekkaat olivat saaneet varattua hierontoja ja hoitoja hotellin yhteydessä olevasta kauneushoitolasta. Muuten lauantaipäivä kului shoppaillen ja paikallisilla oluilla krapulaa helpotellen.

Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Tallinnaa. Jälleen retkueemme jakautui kahtia. Sarit, Karri ja Sami lähtivät kiertämään pienempiä teitä ja loput ajoivat suoraan isoa tietä Tallinnaan. Oli muuten suunnattoman mukava ajaa routavauriottomia teitä Latvian perunapeltoteiden jälkeen.

Olimme Tallinnassa sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme käydä syömässä sataman läheisessä kauppakeskuksessa.

Matka Tallink Star –aluksella sujui erittäin tasaisesti, itse asiassa yhtä tyyntä Itämerta ei ole kovin usein nähty, laineet eivät juurikaan liplatelleet. Meri oli lähes rasvatyyni. Pyörien sitominen laivassa ei edes olisi ollut välttämätöntä.

Länsi-satamassa oli sitten yhteisen matkan viimeinen etappi, laivasta ulos. Matka sujui mukavasti, ongelmiakin osui matkalle sopivasti ja niistä kaikista selvittiin suht pienellä päänsäryllä.

Matkalla sanottua

Vitsi vitsi

Kärkipaperia pojille tuliaisiksi

Jos ei muista seuraavana päivänä, niin sitä ei ole silloin tapahtunut

Hei käydään tankilla seuraavalla huoltsikalla….

Matkamotoristit Customeilla, ensi kerralla tankki täyteen.

Peki ja Timppa