Airisto 2003

3. – 5.10.2003, Saaristo tutuksi–purjehdus, Airisto

SIAT SAARISTOMERELLÄ

Tätä reissua oltiin suunniteltu enemmän tai vähemmän jo vuosia erilaisissa, yleensä enemmän tai vähemmän kosteissa, yhteyksissä. Suunnitelmissa oli ollut päästä viemään muutama sika kokeilemaan merellä olemisen tunnelmaa vähän aidommassa ympäristössä kuin yleensä siat ovat. Eli ns. helmiä sioille.. Puhe on puhetta ja vihdoin päästiin toteuttamaan tämäkin reissu, mistä kaikki kiitos lankenee loistavalle kapteenillemme ja veneen omistajalle Jukalle.

Reissu alkoi siitä kun osa miehistöstä oli saapunut Turun liepeille Airistolle auttamaan kapteenia laittamaan venettä purjehduskuntoon (kapteeni oli jo kyllä tehnyt kumppaneineen suurimman osan työstä etukäteen). Tulossa olisi vain viikonlopun purjehdus mutta tuntui että tulossa olisi ainakin viikon matka, kun kattoi sitä ruoka- ja erityisesti olut määrää mitä veneeseen sisälle kannettiin. Unohtumattomat sanat kapteenimme paremman puoliskon suusta ei unohdu:

”yks kori, toinen kori, kolmas kori, neljäs kori ..ja mä saan valituksia kun käyn ostamassa six packin..”

Mutta tunnetusti kaikki neste loppui veneestä ennen pitkää vaikka sitä käytiin vielä reissun aikana tankkaamassa veneen ulkopuolellakin.

Kapteeni ja apumiehistö sai veneen kuntoon ja ajoivat n.5 min päässä olevaan Airiston venesatamaan odottamaan loppuja sikoja, jotka saapuivatkin paikalle melkein sovittuun aikaan. Ei muuta kuin kamat veneeseen ja merelle ja miehistölle jonkinlainen sadeasu päälle. Oli jo alkanut hämärtää ja näytti siltä että keli muuttuisi huonommaksi..

Alkutunnit meni sikojen tutustuessa veneen hienouksiin sekä totutellessa veneessä olemiseen. Tilaahan niissä ei tunnetusti liikaa ole ja reissun ”ensimmäiset” oluet saatiinkin nauttia illan hämärtyessä jo kovaa vauhtia. Suuntana Attun saari saunoineen muutaman ajotunnin päässä (alku ajettiin moottorivoimalla – huono tuulensuunta ja ”hiukan” vielä kokematon miehistö.)Hämärä laskeutui jo heti alkumatkasta ja täydellinen pimeyskin tuli parissa tunnissa..

Viimein kapteeni käski miehistön laittaa vene rantautumiskuntoon muutaman tunnin ja yhden merimerkin väärältä puolta ajon jälkeen (aina sattuu ja vettä oli ”reilusti”)..

Laiturissa oli vain yksi vene ja sekin näytti meille valoa avuksi yms. (niin kuin merellä on tapana)..Rantautuminen onnistui loistavasti huolimatta kokemattomasta miehistöstä ja toisen veneen miehistö oli jo ehtinyt lämmittää meille saunankin valmiiksi. Parin oluen jälkeen suunnistimmekin pimeän (hienon lyhtyvaloin valaistun polun opastamana) metsän läpi todella upeaan saunaan suihkuineen ja kaikkineen

(todellista ylellisyyttä niissä olosuhteissa) Ja kaikki kävivät luultavasti viimeisellä pulahduksella meressä tänä vuonna…

Loppuilta sekä alkuyö sujui nauttiessa laivan ruoista sekä juomista tunnettuun sikamaiseen hillittyyn tapaan ja aamulla oli todella aikainen herätys. Vahtivuoro ei millään meinannut päästä ylös, ”Nukutaan vielä, ei se päällikkökään haluu kuitenkaan itekkään herätä” kuului murinaa miehistöstä ja taisi siinä olla pientä halailuakin unipöpperöisenä miehistön välillä(taitaa olla jo traditio sikojen reissuissa)mutta matkaan päästiin viimein kunnialla..

Lauantai päivä meni sitten nauttiessa purjehduksesta aika hyvissä olosuhteissa kohteena Uton legendaarinen armeijan valvoma linnake-/ majakkasaari…(Suomen eteläisin saari)..Miehistö pääsi tutustumaan purjehduksen- ja merenkulun saloihin kokeneen kapteenimme opastuksella..

Illansuussa saavuimmekin sitten Utoseen. Vieraslaiturissa ei tuntunut olevan hirveästi väkeä tähän aikaan vuodesta. Yksi isohko ”matkustajalaiva” sekä joku sukellusporukka veneineen ja pari muuta venettä. Rantautuminen onnistui jälleen loistavasti…

Olimme päättäneet viettää yön (olimmehan jo saaneet elämyksen pimeässä veneilystä) saarella ja heti oli jo mielessä illan viettäminen upseerikerholla jos se vain olisi auki. Mutta melkein heti kun olimme rantautuneet ilmestyi kuin tyhjästä laivan viereen mies (ilmielävä paikallisasukki) kyselemään, että josko kukaan haluaisi lähteä laskemaan kampelaverkkoja. No pari sioista uskaltautui ja kohta veneemme viereen ilmestyi pieni tyypillinen puinen saaristolaisvene ja siat hyppäsivätkin kyytiin ja se oli sitten menoa. Tämä paikallisasukki (Janne tai Jan-Erik) ajoi aika huimaa vauhtia ympäri Uton saaria tai pääasiassa ajoimme todella kapeissa vuonoissa saarten sisällä (armeijan aluetta ja ilmeisesti vain paikallisilla pääsy niihin uskomattomiin vuonoihin)…pari kertaa mentiin aika läheltä kallioita ja pari kertaa siat olivatkin täysin varmoja että nyt rysähtää (kuski oli vähän ottanut) mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja verkot saatiin lopulta laskettua…

Pääsimme takaisin veneellemme ja nautimme mukavan aterian ja päätimme ottaa Jannen tarjouksen vastaan mennä saunomaan hänen aitoon saaristolaissaunaansa. Päätös ei ollut helppo, sillä loppu miehistöstä oli, parin sian ollessa laskemassa verkkoja, bongannut laiturilla ohi kulkeneen vaalean lintubongarin. Kyseinen blondikaunotar (niissä olosuhteissa) sattuikin asumaan tässä em. ”matkustajalaivassa” ja miehistö olikin varannut siitä johtuen laivan saunan käyttöönsä mutta päätimme vaalia perinteitä ja mennä aitoon idylliseen saaristolaissaunaan. Sen teimmekin, mutta ilman omistajaa..(hän oli pienellä ”levolla” tupansa nurkassa..)mutta sauna oli lämmin ja niin idyllinen kuin sen vain kuvitella voi olevan..

Ja toiveemme illasta upseerikerholla tuntui toteutuvan kun huhut kertoivat, että se on auki ja sinne on vapaa pääsy kaikilla. Mutta kävi tietenkin niin, että kerhosta vastaava upseeri oli joko nukahtanut tai häntä ei vaan muuten vaan huvittanut joten lopulta tämä upseerikerhon edessä odottanut porukka siirtyi kokonaisuudessaan viettämään iltaa ”matkustajalaivalle” missä oli baari auki ja täysi tarjoilu. Asiakaskunta oli vain vähän vanhaa (lukuun ottamatta blondi bongaria), mutta se ei estänyt paria sikaa esittämästä jo niin monelle tutuksi tullutta ”Hoogie Googieta”

Esitys ei mennyt täysin putkeen mutta mummot ja vaarit olivat täysin haltioissaan..(ps. katso kuvat)..ja tulihan pari sikaa tienanneeksi ilmaiset oluetkin. Ilta oli muuten ymmärrettävistä syistä aika rauhallinen ja levolle päästiinkin jo reissulle tutuksi tulleeseen aikaan eli n. klo.2.00..

Aamuyöllä yski sioista heräsi hirveään ulinaan ja sateeseen ja legendan mukaan hän tunnollisena merimiehenä kömpi todella vaivalloisesti tarkistamaan, että köydet ovat kunnolla kiinni- keli oli aika paha mutta onneksi se sattui kun vene oli turvallisesti satamassa. Ja noin tunti tämän jälkeen yksi sika lähti ilmeisesti todella vastahakoisesti (kello oli todella vähän) kokemaan jo heränneen Jannen kanssa verkkoja, mutta verkot olivat tyhjää täynnä -todella harmi..

Aamulla sitten heräiltiin rauhassa ja aamutoimien ja veneen kuntoon laittamisen jälkeen irtauduimme laiturista ja jätimme taaksemme tämän upean saaren (suuri osa oli siellä ensimmäistä -ja mitä todennäköisemmin viimeistä kertaa).Suunta oli kohti Nauvon satamaa – olimme ottaneet Jannen kyytiin ja luvanneet pudottaa hänet johonkin satamaan mistä pääsee mantereelle. Paluumatka sujui todella mukavasti ja todella upeassa säässä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta oli varmasti melkein myrskyvaroituksen verran, mutta pääsimme tulemaan koko matkan myötätuulessa joten vauhti oli erittäin kovaa ja pääsimme tosi purjehduksen makuun. Pari aika tiukkaa kallistustakin tuli koettua, mutta lopulta pääsimme turvallisesti Nauvon satamaan, missä pudotimme jo aika sievässä (taas) olevan Jannen kyydistä ja nautittuamme pari olutta päätimme jatkaa matkaa Airistolle rauhallisesti moottorilla idyllisestä saaristolaismaisemasta nauttien.

Saavuimme sinne upean auringonlaskun siintäessä horisontissa (upea päätös upealle reissulle) Laitoimme veneen kuntoon niin kuin vain pystyimme ja nautimme hieman kateellisina kapteenimme upeasta huvilamiljööstä, kunnes lähdimme ajelemaan takaisin kohti arkea ja sivistystä. Automatka sujui tuttuun sikamaiseen tapaan..

T: Kimmo

Ps. Siat kiittävät vielä kokenutta kapteeniamme ja veneen omistajaa Jukkaa erittäin paljon. Ilman häntä tämä upea reissu olisi aivan varmasti jäänyt kokematta…